2011-12-23

Joulun alla

Joulun alla, itseasiassa jo varsin hyvissä ajoin marraskuussa, alkaa katukuvassa näkymään erilaiset pukkihahmot ja vilkkuvalot. Myös kaupungin puolesta koristellaan katujen varsia mitä komeimmin valoin.

Tänä vuonna kävimme katsomassa Roppongilla olevan Mori towerin puistossa olevia valoja. Ja tuli huomattua, että valoja käy varsin suuri joukko ihailemassa.



Sydän sai erityistä huomiota ja sitä kävikin moni kuvaamassa.
Tokyo toweria valojen keskellä löytyy netistä varmaan useampikin kuva ja varmasti upeampiakin. Tätä varten olivat ihmiset ottaneet jalustat kameran alle ja odottivat oikeaa hetkeä ottaa kuvaa. Näkymä myös työllisti poliiseja jonkin verran, koska tietenkin parhaimman kuvan sai keskeltä katua.


Lisäksi kävimme katsastamassa Omotesandon valot, jotka luonnollisella värillään ainakin olivat meidän makuumme sopivammat.




Valot olivat upeat ja niitä oli riittävästi. Ja toihan ne hieman joulutunnelmaa, vaikken siltä ajatukselta onnistunut välttymään, että miten upeat ne olisivatkaan lumen peittäessä puiden oksia. Hauska oli kuitenkin nähdä, miten ihmiset innostuvat ja näin siis kaupungin panostus ei ole ollut turha.

Valojen katselun jälkeen olikin hyvä siirtyä sohvalle lämmintä glögiä maistelemaan.

2011-12-20

Kadulla

Kun joulupukki tulee muutaman päivän etuajassa...










...sitä löytää itsensä kadulta harjoittelemassa kaiken uuden käyttöä ennen kuin ehtii kissaa sanoa. 

2011-12-01


Oikeasti ei se niin pahalta tuntunut tulla kotiin, kun heti ensimmäisinä aamuina Tokion taivas näytti tältä. Kaunista, sanoisin.

Niin ja oikeastaan sitä jo kaipasi kokkausta, järjestelyä, omaa sänkyä, yhteisiä, rauhallisia iltoja miehen kanssa kotona, kaikkea niitä ihania (ja vähän vähemmänkin ihania) asioita, jotka tekevät tämän niin ihanan arjen.

Oma koti kullan kallis. Pitää todellakin paikkansa.

2011-11-30

Paluu arkeen





Näistä maisemista palattiin kotiin reilu viikko sitten. Kaiken sen hiljaisuuden ja rauhallisuuden jälkeen tuntui paluu arkeen vähän turhan karulta. Toisaalta oli helpottavaa tietää, että ei ole rottia, ei ole hyttysiä, ei ole liskoja, skorpioneja tai mitään muitakaan otuksia tunkemassa ovesta kanssani yhtä aikaa sisään. Ihanalta tuntui, ja tuntuu yhä, varmuus lämpimän veden tulosta tai ylipäätään veden tulosta. 

Huomio kiinnittyy aiempaa enemmän ihmisten kiireeseen, autojen hiljaisuuteen, ruoan hintaan sekä oman kehon ja mielen vointiin. 

Kuuden viikon aikana ehtii Thaimaassa joogaamaan pohjoisessa, välttelemään tulva-alueita Bangkokissa, kiipeilemään ja lekottelemaan etelässä sekä hiljentämään mielen ja antamaan kehollekin aikaa. 

Nyt on tavoitteena pitää sama olotila jatkuvana myös kotona.

2011-10-08

Muille maille vierahille


Kiirettä on pitänyt ja siksi myös monet kesän tarinat ovat jääneet kertomatta.
Niihin kuitenkin palataan.
Sillä välin käyn maan rajojen ulkopuolella keräämässä lisää kokemuksia ja lisää kerrottavia tarinoita, oppimassa uutta, rentoutumassa ja nauttimassa hyvästä seurasta ja ruoasta.

Nauttikaa syksystä ja muistakaa helliä itseänne pimeinä iltoina. 
Kuullaan taas, kun tontut jo tekevät tarkistusretkiään.

2011-10-07

Loppukesän juhla

Loppukesästä kesäiset yukatat yleistyvät katukuvassa. Niihin pukeudutaan varsinkin päivinä jolloin on matsurit eli japanilaiset festivaalit. Miesten yukatat ovat huomattavasti hillitympiä kuin nämä tyttöjen kukalliset yukatat.


Itseltäni ovat kaikki Tokion lähiseudun matsurit menneet ohi, toki niitä tänä vuonna oli joitain peruttukin tai myöhennetty. Mutta sattumalta tänä vuonna osui matka Kobeen juuri sopivaan koloon. Tosin se toi mukanaan parhaan istuinpaikan metsästystä eli 3 tuntia tapahtuman alkua tapahtumapaikalle saapumisen. Emme tosin siinä vaiheessa olleet yksin ja parhaat paikat olivat jo menneet.


Käsitys täydestä sai jälleen uudet mittakaavat, tässähän siis ei vielä ole täyttä.





Tarjoilu kuitenkin pelasi ja ruoka- ja juomakojuja oli riittävästi...kun vaan olisi jaksanut tunkea pois ja vielä takaisinkin. Mutta pakko se on myöntää, että odotus kannatti.


Luonnollisesti kuvat eivät tee oikeutta näille mahdottoman hienoille ilotulituksille. Enkä oikeastaan koko ajan yrittänyt edes ottaa onnistuneita kuvia, vaan halusin nauttia. Oli se niin hienoa katseltavaa.



Ja vaikka paikka oli aivan tupaten täynnä oli ilotulituksen jälkeen paikka tyhjä roskista ja niin siisti, että aivan kuin ei siellä niitä tuhansia ihmisiä olisi ollutkaan. Se on yksi hieno puoli tässä maassa.



2011-09-22

Purikura



Eli valokuvauskoppi. Ei kuitenkaan sellainen tylsä passikuva-valokuvakoppi, vaan paljon hauskempi. Niistä saa kavereiden kanssa hauskoja muistoja tarrakuville. Jos oikein näppärä on, saattaa niitä kuvia saada tilattua puhelimen sähköpostiin. Paikkana nämä purikura-liikkeet olivat hupaisia, koska siellä oli tietenkin oma kulmaus meikkaukselle, kampausten laitolle, vaatteitten vaihdolle ja sai sieltä jotain korujakin ostaa. Vaikka tänne ei miehet omalla laumalla päässeetkään niin ei tämä pelkästään tyttöjen juttu ole, vaan kaveriporukat, joissa on myös tyttöjä tai pariskunnat saattavat käydä myös näitä kuvia nappaamasta.

Nämä tarrakuvat ovat koulun tarrakuvia paljon hauskempia, koska näihin saa itse valittua taustan sekä sen, että tuleeko kokovartalokuva vai vain kasvot. Sen lisäksi niitä pystyy koristelemaan jälkikäteen. Saa laittaa partaa, viiksiä, hattuja ripsienpidennyksiä, poskipunaa, erilaisia tekstejä...siis vaikka mitä!

Ja aikaakin näissä saa ihan kivasti kulutettua ja kuvien lisäksi myös kuvien ottamisesta ja poseerauksesta saa hauskoja muistoja.



2011-09-21

Harajukussa

Harajukussa on mahdollista nähdä:

katutaidetta,


poikia kissankorvat päässä ja naisen kuvaamassa heitä mainoksineen,


samat pojat poseeraamassa kameralle


ja tietenkin myös tyttöporukan "samiskasseilla". 


Nämä kassit ovatkin olleet täällä ainakin viime aikoina kovassa huudossa, koska niiden kanssahan on mahdollista käydä ostoksilla vaikka kuinka näppärästi, ei tarvitse kantaa ostoskasseja kun ostokset voi vetää perässään. Niin, kuulin täällä ensimmäistä kertaa, että shoppailu voi olla harrastus samalla lailla kuin lenkkeily tai kuntosali tai pianon soitto.

2011-09-20

Gundam


Vuodesta 1979 sai ensi-esityksen tv:ssä sarjakuva Gundam. Sen kunniaksi vuonna 2009 kesällä rakennettiin aidon kokoinen Gundam-näköispatsas Odaiban rannalla olevaan puistoon. Siellä se vartioi Odaibaa ja koko Tokiota. Tosin ei enää, mutta sen hetken kun se siellä törötti keräsi se paljon niin paikallisia kuin ulkomaalaisiakin ihailemaan ja kuvailemaan.

Lisää tietoa tästä hahmosta Wikipediasta :)

2011-09-19

Syksyn lehtien pelto

Eli Akihabara, tunnetaan myös nimellä Akiba. Paikka, johon otakut menevät viettävät vapaa-aikaansa, tunnettu se on siitä, että siellä on Elektroniikka Kaupunki. Tokiossa on hauska ilmiö se, että monesti tietyssä kaupungissa on jonkin asian keskittymä. Kuten nyt Akihabarassa on reippaasti elektroniikkaa ja pieniä elektroniikkaliikkeitä riittää ja voi melkein taata, että jos ei sieltä jotain löydy niin eipä sitä sitten oikeastaan tarvitakaan tai sitten sitä ei edes ole saatavilla.


Elektroniikan lisäksi sieltä löytyy myös paljon erilaista anime-, sarjakuva-, elokuvatuotteita. Ja niin myös tämä Gundam kahvila, johon tietenkin oli jonoa.


Pikkuliikkeiden lisäksi Akibasta löytyvät myös valtavat ketjuelektroniikkaliikkeet, kuten Yodobasikamera. Pakko myöntää, että vaikkei elektroniikka mielestäni mielenkiintoisin alue olekaan saan sujuvasti kulutettua aikaa näissä Yodobasheissa ja Biccameroissa. Aika kuluu sujuvasti jos jonkinmoisten laitteiden ihmettelyssä. Ensimmäisellä visiitillä kyllä korvissa vinkui ja pääkin alkoi siellä särkemään, mutta taisi kuulo sen verran heiketä sillä kerralla, ettei se möykkä ja "Irasshaimase"-tervehdykset tunnu enää "missään".


Alussa mainitsemani otakut ovat ihmisiä, jotka ovat omistautuneet omalle harrastukselleen, joka yleensä näillä liittyy tietokoneisiin, peleihin, animeen tai sarjakuviin. Sen voisi tavallaan kai mieltää ei niin sosiaaliseksi nörtiksi tai, kuten Wikipedia sen selittää, peräkammarin pojaksi.

2011-09-18

Voi Gyoza!

Gyoza, se kiinalainen herkku, jota täältäkin saa vaikka mistä ja jos ei juuri sillä hetkellä satu löytymään niin sitten niitä voi näpertää itse. Sen lisäksi, että niitä saa vaikka mistä on täällä myös Gyoza Stadium. Tarkoittaa siis sitä, että 11 kuuluisaa gyoza liikettä on koottu saman katon alle. Sisäänpääsy maksaa 300 jeniä ja sen lisäksi gyoza annos maksaa n. 500 jeniä.



Vaikean päätöksen jälkeen, päädyttiin ostamaan aika erilaisia nyyttejä, mitä ei yleensä syödä, ihan vaan todetaksemme, että on ne meidän perusnyytit vaan herkullisia...kaiken kukkuraksi tuli syötyä aivan liikaa :)


Stadium sijaitsee Ikebukuron kaupungissa Sunshine Cityssä ja on auki 10-22.

Mutta koska siis ne gyozat ovat herkullisia, että joskus niitä saattaa tehdä mieli vaikkei täällä enää asuisikaan. Senpä vuoksi pidimme gyoza partyt. Kaveripariskunta tuli opettamaan...

Eka itsetehty gyozalta näyttävä gyoza.



...ja todettava on, että harjoitus tekee tässäkin mestarin.


Puolet gyozista tehtiin itsetehdyllä kuorella ja toisen puolen kuoret ostettiin kaupasta. Itsetehdyt olivat tietty herkullisempia, mutta pakko se on todeta, että oli ne kaupasta ostetut kuoret vaan näppäriä. Paistuivatkin nätimmin ja se kokoaminenkin oli helpompaa.

Täytteeksi tuli tällä kertaa perinteinen jauheliha-katkarapu-kaali-purjo-valkosipuli-sekoitus. Seuraavaksi kokeillaan ehkä vähän jotain vähemmän perinteistä...

Maukasta oli ja vatsa tuli juuri sopivasti täyteen. Illallinen ei myöskään ollut hinnalla pilattu. 
Kannatti siis tutustua tämänkin ruoan saloihin.

Mihinköhän ruokalajiin seuraavaksi perehtyisi?

2011-09-06

Katusoittajat


Täällä katusoittajat kyllä panostavat ja lyövät laudalta Suomessa esiintyvät haitarin soittajat mennen tullen. Onhan täällä kyllä yleisöäkin enemmän. Välillä sitä oikein luulee oikeaan konserttiin tulleensa.

Tällainen katutaide on mielestäni hienoa ja piristävää.

Saattaahan yksi syy olla se, että treenikämpät maksavat huimasti tai että niitä on liian vähän. Kotona ei ole tilaa, samalla saattaa saada itseään vähän myytyä jo ihmisille ja kyllähän sitä kykyjä etsitään kadultakin, kai. Monilla asemilla näkee myös erilaisia performanssin harjoittelijoita. Usein varsinkin tanssijat ovat treenaamassa suurien ikkunoiden edessä, jotka oikealla valaistuksella heijastavat peilin tavoin. Ja onhan tässä kansassa paljon taitoa ja tahtoa osata.

2011-09-05

Kesätyyliä



Karvahattu!

Kyllähän siltä auringolta on hyvä suojautua, mutta... Itselläni tuona päivänä farkkuhameessa ja hihattomassa hiki virtasi, mutta kukin tyylillään :)