Illallinen onsenissa

Vaikka toisinaan mielessä käy, että olisipa ympärillä ihmisiä, joilta vakoilla miten ruoat oikeasti tulee syödä, niin loppujen lopuksi illallinen huoneessa on ihan kiva ja rento tapa. Kuten yleensäkin oli tämäkin illallinen varsin kalainen. Ja ruokaa riitti.

 

Kaikki ruoat, alimman kuvan sashimeja lukuunottamatta, olivat siis vain minulle. Enkä edes kuvannut kaikkia. Voin kertoa, että ihan kaikkea ei vain yksinkertaisesti jaksanut, vaikka kuinka yritti.

Seuraavana aamuna oli aamiainen ruokasalissa, mutta yhä silloinkin oli vatsa niin pullollaan, että silloinkin söin vain parhaat päältä.

Japanilaista yöpymistä

Meillä on tapana täällä matkustaessa aina mahdollisuuksien mukaan yöpyä mahdollisimman paikallisesti. Tällä Izun reissulla yövyimme onsenissa. Onsen siis tarkoittaa näitä kuumia lähteitä/kylpyjä, joita täältä löytyy niin luonnonvesillä kuin sitten vähän vähemmän luonnollisilla vesillä.

Ilta-aurinko omasta huoneesta

Ulkoaltaita kauniilla merinäköalalla.

Huonekin oli yllättävän iso tällä kertaa. Mutta tapojen mukaan illallinen tarjottiin huoneessa, jonka jälkeen pöytä ja tuolit siirrettiin syrjään ja kaapista kaivettiin pedit eli futonit esiin. Aina huoneissa ei ole omaa vessaan, mutta tällä kertaa meiltä löytyi sen lisäksi jopa oma pieni sisäkylpyamme ja lisäksi parvekkeella oli pieni palju odottamassa täyttöä...ei kuitenkaan täytetty vaan hyödynnettiin julkisia.

Vaikka varaukset oli tehty etukäteen niin lisäjännitystä näihin ns. pakettimatkoihin tulee kun miettii onkohan ymmärtänyt ihan oikein kaiken informaation vai mikäköhän siellä lopulta odottaa. No tähän asti ollaan ymmärretty ainakin ihan riittävän pitkälle eikä pettymyksiä ole sattunut eli jatketaan samaan tapaan.

Onsen oli siis Izulla sijaitseva Dogashima Spa (堂ヶ島温泉). Suosittelen.

A-pi-na-orkesteri

...hetken aikaa meitä viihdytti...Ei ne tosin ihan aarniometsän suojassa soitelleet, mutta eivät ne olleet häkissäkään. Vaan siellä ne oli Izulla, rannalla paistattelemassa päivää. Tosin taisi ne sillä alueella pysyä ihan vaan siitä syystä, että siellä sai helposti ruokaa. Mutta kyllä ne siellä melko apinamaisia elkeitä esittelivät.

Rannan rakennuksessa oli siis niille makupaloja, joita sai syöttää noiden kaltereitten läpi. 

Ruoka-aika!!

...myös pienimmillä :)

Japanissa on myös ihan luonnonvarassa eläviä apinoita. Ovat jotkut onnekkaat ystävämme niitä jopa vaelluksillaan tavanneet. Valitettavasti meitä ei ole siltä osin onni potkaissut, mutta tyydyttäköön nyt tähän tapaamiseen tällä kertaa. Olivathan ne aika symppiksiä. Tosin ilmeisesti pullovesi maistuisi, kun yrittivät juomapulloa viedä...juonikkaat hiipivät selän taakse ja yrittivät sieltä piilosta..

Izu Road Trip

Maisemia auton kyydistä..

Paikallista väestöä

Pysähdyttiin melkein jätskille, maisemat vei mennessään...

Siellä se meidän majapaikka jossain pilkottaa...eli ei kun tietä suoraan eteenpäin.

Seuraavan päivän paluumatkalta...

Kaikkialla näkyvä vihreys ja vehreys vei sanatkin mennessään..

Siellä mieli lepäsi ja ihmislapsen oli hyvä olla.

Kesäretki

Izun niemimaa on Tokiosta 2-3 tuntia junalla länteen. Useamman kerran on keskustelun aiheena ollut sinne suunnata näin kesäaikaan. Kerran aiemmin käytiin siellä vähän kiipeilemässä, mutta myös rantakohdetta valittaessa on Izu varteenotettava vaihtoehto.

Aloitimme retken suunnittelun vajaa viikko ennen lähtöä ja nappasimme vain asemalta kotiin tutkattavaksi matkaesitteitä. Ja sieltä valitsimme pakettimatkan, johon kuului meno-paluu junaliput, yö onsenissa, illallinen ja aamiainen. Oli melko kattava paketti siis. Matka starttasi junalla Tokion asemalta ja kulku pääteasemalle Shimodaan oli varsin näppärä, ei ainuttakaan vaihtoa. Ja mikäs siinä matkustaessa kun kaupunkialueen ulkopuolelta alkoi alla olevat maisemat.

Shimodaan asti meillä siis oli liput. Matkalla tosi aloimme ajattelemaan, mitenkäs sinne niemimaan toisella puolella olevaan onseniin kannattaisi oikeasti matkata. Ja niinpä päädyimme vuokraamaan auton, joka oli mielestäni todella hyvä päätös. Bussiakin olisi ollut tarjolla, mutta sitten olisi jäänyt näkemättä mm. Shirahaman (suomeksi valkoinen satama) ranta. Nimensä se on luultavammin saanut hiekastaan.

Tuolla rannalla ei tosin uimaan vielä päästy, koska juuri poistuneen taifuunin jälkimainingit olivat vielä sen verran kovat, että koko ajan tuli kuulutuksia, ettei veteen saisi mennä. Paikalliset eivät ainakaan kaikki ottaneet sitä kuuleviin korviinsa...

Paikallista rantamuotia...missäs ne bikinit on...