2011-07-26

Teen maistelua

Ystäväni täällä vieraillessa piipahdimme eräänä sateisena päivänä Ginzassa. Koska kuulemma siellä pitää kaikki turistit käyttää. Teeseremonia on myös yksi kokemisen arvoinen asia, tosin itselläni tekee aina tiukkaa se polvillaan istuskelu ja liikuskelu, joten Uogashi Meichasta kuuleminen sai helpotuksen huokauksen pääsemään huuliltani.

Teen valmistamista


Välineistö

Tujua vihreää teetä.

Japanilaista herkkua

Mmmm...vihreää teetä

Kaik' men'


Uogashi Meicha on maailmankuulun japanilaisen teenvalmistajan liike, jossa pääsee maistelemaan herkullista teetä. Paikan toisessa kerroksessa saa maistella teenlehdistä haudutettua teetä, kun kolmannessa kerroksessa pääset nauttimaan hieman perinteikkäämmästä tunnelmasta ja teekin on valmistettu perinteisestä vihreä tee pulverista. Meidän valitseman tarjoilun sijaan kolmannessa kerroksessa oli mahdollista valita vihreä tee kakigooria eli japanilaista jääjälkkäriä. Lisäksi liikkeestä saa ostaa teetä aavistuksen kovaan hintaan esimerkiksi tuliaisiksi.

Itsellenikin tämä oli varsin hieno kokemus. Tarkalleen hijottujen kädenliikkeiden seuranta ja rauhallinen tunnelma saivat aikaan itsellekin rauhoittumisen. Jotenkin sitä unohti olevansa keskellä vilisevää Ginzaa.

2011-07-21

Kamakuran Daibutsu

Kamakuran retki jatkui siis lounaalla ja päätettiinkin nopeasti mennä sisään johonkin niistä, jotka ovat hieman syrjäisemmällä alueella. Ihan jo siksikin, että teki hyvää päästä ihmisvilinästä pois.

 Lounaaksi valitsimme siis japanilaista currya, joka Kamakurassa oli varsin merihenkinen. Onhan Kamakura merenrantakaupunki.

Lounaan jälkeen suuntasimme kulkumme Kamakuran tunnetuimmalle turistikohteelle, Kamakuran symbolille, Daibutsulle. Pronssisella Amida-Buddha -patsaalla on korkeutta 13,35 metriä ja onkin Japanin toiseksi suurin buddha patsas.


Näiden temppeleiden lisäksi Kamakurassa on vielä runsaasti kokemisen ja näkemisen arvoisia temppeleitä eli retki pitänee toistaa pariinkin otteeseen vielä. Hengellisyyden lisäksi Kamakurassa pääsee nauttimaan muistakin elämää rikastuttavista asioista, joista yksi on rento rantaelämä.




Mutta siitä lisää toisella kertaa.

2011-07-20

Kamakura temppeleineen

Kamakura on Japanin vanha pääkaupunki, jossa on mahdollisuus nauttia elämän hienouksista sen kaikilta kanteilta. Tällä reissulla keskityimme siihen osioon, joka vetää väkeä puoleensa vuodesta ja viikonlopusta toiseen, eli temppeleihin. Tosin päivässä ehtii nähdä vain murto-osan 19 shintolaispyhäköstä ja 65 buddhalaistemppelistä, mutta valtaisaa ähkyä ei ehtinyt kokemaan. 


Tästä se alkoi. Junan jonotuskaistalta.


Junasta hyppäsimme pois Kita-Kamakuran asemalla ja suuntasimme nenämme zen-temppeli Engaku-jiin. Sieltä suunnistimmekin hyvien opasteiden johdattelemana kauniiseen Kencho-jin temppeliin. Temppeli on Japanin vanhin zen-luostari.


Päähalli Hojossa pääsi antamaan varpaille ilmaa ja samalla tassutella ympäriinsä pehmeällä tatamilla ja nautiskella zen-puutarhasta.




Voimien riittävyyttä pohdittiin hetken, kuuleman mukaan mäeltä näkee kauas. Hetken pohdittuamme lähdimmekin etsimään polkua ylös. Ja niitä rappuja tuntui riittävän. Portaiden yläpäässä odotti Hansobonin suojelustemppeli. Näköalatasanteilta olisi varmasti kirkkaalla säällä saanut mitä uskomattomampia kuvia, jopa jylhästä Fuji-vuoresta. Tällä kertaa kuitenkin tyydyttiin levähtämään.




Ja vaikka vierailimme Kamakurassa keskellä viikkoa, oli siellä kuitenkin muitakin. Mitä se siten olisikaan viikonloppuna...Eikä meidänkään retkemme tähän päättynyt, jatkuu ensi kerralla.

2011-07-19

On ilmoja pidellyt...

Jos ei muuta puhuttavaa japanilaisten kanssa keksi, voi aina puhua säästä, ilmoista. Viime aikoina on ollut vaihtelevaa.



Molempia asusteita on tarvittu, huolimatta sadekauden mitättömistä sateista. Sadekausi oli jopa niin olematon, että jopa paikalliset hämmentelivät milloin se tulee ja menee vai eikö sitä enää yhtäkkiä olekaan lainkaan. No itse olen ollut tyytyväinen sateen väheisyyteen ja nauttinut paljaista varpaista ja pyöräretkistä kaupungilla. Tällä hetkellä kummastellaan taifuunia, että tuleeko se vai eikö sitä tule...siis Tokioon. Kyllä se jossain liki painelee, sen verran tuuli tuivertaa ja sade lyö ikkunaa. Ja sääkarttakin näyttää punaista.

No kesäloma alkaa perjantaina, että josko silloin taas pääsisi nauttimaan auringon säteistä suoraan siniseltä taivaalta.



Myönnettäköön, että on päiviä, jolloin asfalttitie on liian kuuma ja aurinkokin saisi välillä leikkiä piilosta pilvien kanssa, jolloin jo ulko-ovelta tekisi mieli kääntyä takaisin sisälle kun hiki virtaa vaikkei ole askeltakaan ottanut. Mutta silloin kun pitää mielessä veden viilentävän vaikutuksen niin siitäkin selviää. ...niin ja onhan suurimmassa osassa julkisista paikoista ilmastoinnit niin täysillä, että pitäisi olla villanutut yllä.

2011-07-09

Tokio, I'm in love





Niin paljon kuin välillä kaipaankin luontoa, on pakko todeta, 
että kyllä tätä kaupunkiakin on helppo rakastaa.
Se on omalla tavallaan kaunis ja monipuolinen.
Ja sitä voisi tuijottaa tuntikausia ja samalla nauttia kesäöistä.