2012-11-23

Syys

Kunhan kesä vaihtuu syksyn tieltä alkaa yksi ehdootomasti lempivuodenajoistani siis ainakin täällä. Japanissa on aivan uskomattoman hieno syksy keliensä sekä myös ruskansa puolesta. Ja se kun jatkuu joulukuulle asti. Voisin jäädä tuijottelemaan niitä värejä ikiajoiksi.

2012-10-29

Sanat hukassa

Viime aikoina on ollut sanat hukassa... Lähinnä kai kesästä lähtien, kun on tehnyt mieli huutaa koko maailmalle miten se on epäreilu, samaan aikaan kun sisällä on pieni lämmin hyvän olon tai helpotuksen siemen kasvanut. Mutta tiedättehän kun elämä on varsin mallillaan ja kehityssuunta on ylöspäin. On suunnitelmissa unelmien töitä, joita tarjottimella oltiin kantamassa sinua kohti, ymmärrät mitä ympärillä tapahtuu ja mitä ihmiset yrittävät saada sinulle selvitettyä. Tiedät omat reittisi ja polkusi, missä on rauhallisinta mennä, missä kauneinta, minkä kadun varrella se mahti pikkukahvila on, jossa saa istua rauhassa hiljaisuudessa ja missä se kuppila, jonka omistajat muistavat sinut vuoden takaakin ja ensimmäiseksi tokaisevat "Olet leikannut hiukset! Sopii tosi hyvin!" Tiedät mistä saa tilattua parhaat pitsat kotiin, missä on symppiksin thaikokki ja missä paras terassi lounasaikaan... No ehkä tästä listasta jo sait kuvan. Tähän samaan hetkeen kuuluu myös ne ajatukset: "Täältä ne antoi silloin kerran kaatosateen yllättäessä sateenvarjon", "Voi, onpa hän kehittynyt englannin kielessä hurjasti ensi tapaamisestamme", "Täältä ne ajoi meidät mopolla kiinni kun unohdettiin meidän 'kertakäyttö' sateenvarjo"... Ja tätäkin listaa voisi jatkaa loputtomiin. Kun kotikatua kävellessään katselee ympärilleen ja huomaa huokaavansa syvään siitä onnesta, kun tuntee olevansa vaan niin kotona. No, mutta kun muutoksia aina tulee eteen ja niinhän se on, että vierivä kivi ei sammaloidu ja kuka sitä nyt sammaloitua täysin haluisikaan..itse tosin pidän siitä sammaleen tuomasta asenteesta... Ja kun ei muuta voi niin voi aivan hyvin nauttia sateisesta Halloweenista ja syödä suklaakakkua.

Aurinko nousee ja uusi aamu koittaa siellä maapallon toisellakin laidalla...niin ja nyt kun murheet on murehdittu niin vielä ehtii nauttimaan olostaan täälläkin :)

2012-09-19

Pää pilvissä, osa 2

Ennen lomia, silloin kun Fujille kiipeämisen kausi vielä oli ajankohtainen tehtiin viikonloppuretki. Lauantaiaamulla kun ajoissa lähtee liikkelle, ehtii lauantaina näkemään Fuji-vuoren ja sunnuntaina jotain yhtä hurjaa. Kyseessä siis oli FujiQ Highland. 


Jaloissa tuntui vielä edellisen päivän kapuamiset, mutta toisaalta eihän niitä jalkoja huvipuistossa tarvitakaan. Suurimmassa osassa laitteista ne saivat roikkua ihan vapaana. Kuvittelimme siis, että huvipuisto aukeaisi klo 9 ja kun pääsimme paikalle olikin siellä jo hyvin ihmisiä läsnä. Syykin selvisi nopeasti...aukeaminen olikin tapahtunut jo kello 8.


FujiQ:ssa on sellainen systeemi, että maksat sisään 5000 jeniä, jolla saat vapaan käytön kaikkiin laitteisiin. Myös muita lippuja on saatavilla. Mutta sen lisäksi on mahdollisuus ostaa tiettyihin laitteisiin, tiettyihin aikaväleihin jonojen ohittamiseen oikeuttavan lipun. Ja siis sen jälkeen kun on jonotettu sisään ja ostettu lippu, jonotetaan vielä uudestaan ostamaan näitä lippuja. Ja koska emme olleet ensimmäisiä, ihan niihin kaikkiin laitteisiin, joihin olisimme halunneet päästä, emme päässeet. Etuiluun oikeuttavat liput olivat siis loppuun myydyt.


Mutta kyllä me silti saatiin kokemuksia!


Valitettavasti se pisin vuoristoratalla oli kovan tuulen vuoksi kiinni. Ja kummitustaloon oli jo puolessa välissä päivää kolmen tunnin jono...eikä kuulemma sitä jonon lyhentymistä kannattanut jäädä odottamaan, koska se vaan pitenee.


Voitte siis päätellä siitä, että kannattiko niiden ylimääräisten lippujen ostaminen. Kannattihan se, koska väkeä täällä riittää myös huvipuistoihin. Tuntuikin ihmeellisen väljältä autojen määrään nähden, mutta siellähän ne kaikki ihmiset olivat jonoissa.


Vielä jäi kuitenkin juttuja kokematta eli uutta reissua odotellessa.  Kokemuksia en halua täällä kertoa, koska parasta oli itsellekin yllätyksellisyys...enhän ollut ottanut juurikaan selvää etukäteen. Menkää siis ja kokekaa itse!


Lisää tietoa siihen hetkeen kun todella olette sinne suuntaamassa löytyy osoitteesta
http://www.fujiq.jp/en/





2012-09-18

Aika

Mihin tämä aika oikein juoksee? Viime aikoina tuntuu, että sillä on ollut erityisen kiire...juuri kun itse olisi valmis hidastamaan.


Hidastaminen on ollut mielessä jo pitkään, mutta vajaan kahden viikon Suomen lomalla se oli erityisesti mielessä. Tosin itse olin aikatauluni päättänyt, enkä suinkaan ollut harmissani siitä viikosta, jonka vietin joogasalilla oppien uutta, ymmärtäen ihmiskehoa jälleen paremmin. 


Päin vastoin sitä alkoi löytää itsensä siellä Suomessakin. Yleensähän lomat ovat olleet sellaista haipakkaa, että on tehnyt oikein pahaa kaikesta ylensyömisestä ja liian vähäisestä nukkumisesta. Niin ihanaa kuin se onkin niin, nykyään osaan arvostaa hirmusti myös hetkiä pihakeinussa tai herukkapuskassa.


Samoin myös aika meren äärellä tuntui korvaamattomalta. Enkä olisikaan halunnut sieltä pois lainkaan. Ei edes aamuvarhaiset lokkien kiekaukset saaneet minua kaipaamaan omaan hiljaiseen kaupunkisänkyyni kuten ennen muinoin. Ennemminkin ne saivat entistä tiukemmin juurruttamaan takapuolen terassilautojen tai rantakivien päälle tuijottamaan aamuista merta, auringon nousua.


Miten parhaalta aterialta ikinä tuntuikaan itsepoimitut mustikat partamiehen jogurtin joukossa, kahvin ja kunnon ruisleivän kera. Ja kuinka hienolta tuntuikaan löytää mahtavan komea keltavahvero metsäretkellä. Tällä metsäretkellä ei saappaat tuntuneet painavilta, ei ollut pelottavia hahmoja tekeviä kantoja (no hyttysiä, niitä oli...kiukkuisia), oli vain raitista ilmaa ja niin paljon vihreää ympärillä, että silmiin sattui.


Mutta ei kuulunut moottoritien ääniä tai auton ääniä muutenkaan. Harvakseltaan saattoi mennä joku pikkuvene moottori hurraten ohi, mutta kun sieltäkin nousi käsi tervehtimään ihan vain muuten niin mitäs sekään mitään haittaa. Oli siis hetki, jolloin kuulit omat ajatukset nuotion räiskeen säestämänä. Hartioilta lähti paino, hengityskin kulki paljon helpommin, kasvoilla paistoi hymy ja sydämessä lämpö.


Se vasta oli elämää se!




2012-07-18

Japanin ylpeys - Mt. Fuji

Lauantaiaamuna kello soi ennen viittä ja kuudelta nousimme autoon ja matka alkoi Kawakuchigon suuntaan ja mikäs siellä sen enempää houkuttaisi kuin Japanin ylpeys Mt. Fuji. Löydettyämme tiemme oikealle parkkipaikalle, nousimme linja-autoon ja matka jatkui vuoren viidennelle asemalle. 


Ja miten ilma muuttuikaan noustuamme 2000m meren pinnan yläpuolelle. Hiostava, hieman jopa lamaannuttava ilma oli pyyhkiytynyt tuulen ja pilvien tieltä. 


Ja siellä se määränpääkin oli. Ihan pilvessä.


Fujille kiipeämiskausi kestää heinä-elokuun ajan. Eipä siis tarvinnut olla huolissaan, että joutuisi olemaan vuorella yksin. Fujille kiipeämiskausi kestää vain kaksi kuukautta, heinäkuun alusta elokuun loppuun. Sinä aikana on matkan varrella olevat majat auki ja niistä saa ostettua, vuoristohintaan tietenkin, mm.vettä, syötävää... Tämä ei tietenkään tarkoita, etteikö sinne kiivettäisi muutenkin. Ja jotkut suosittelevatkin kiipeämään juuri kauden ulkopuolella, koska silloin on vähemmän ihmisiä, mutta olosuhteet eivät kuitenkaan radikaalisti muutu.



 Fuji on 3776m korkea eli vuoristotaudin oireet ovat mahdollisia. Niinpä vuorelle tulee lähteä nöyränä, ymmärtää, että oma terveys on huiputusta tärkeämpää ja tehdä kaikkensa oireita välttääkseen. Itse olimme varustautuneet hyvillä eväillä, kotitekoiset täytetyt sämpylät ja onigirit, suklaata, pähkinöitä ja n.3 litraa vettä. Ja jokaisella asemalla haukkasimme jotain ja nousun välillä muutenkin hörppäsimme vettä.

En varsinaisesti tiennyt mitä odottaa, mutta nousu olikin yllättävän monipuolista. Pääsi jopa menemään vähän nelivedolla, varsinkin kun vähän jalka painaa on hyvä ottaa kädet avuksi.



Mutta se kaikki kannatti. 5,5 tunnin kuluttua olimme huipulla. Siellä minne koko kolmen vuoden ajan olen toivonut pääseväni, mutten todella uskaltanut uskoa, että se todella olisi mahdollista. Nousu oli hieno. Yleensä Fujille kiivetään siten, että nähdään auringonnousu. Me kuitenkin säästimme aikaa sekä itseämme, jätimme yökiipeämisen ja yöpymisen majoissa väliin ja kiipesimme päiväseltään. Silloin auringonnousun aikaan varmastikin on enemmän ihmisiä huipullakin.


Kraateri oli vaikuttava, ei tosin tässä kuvassa saa oikeutta. Sen olisi pystynyt kävelemän ympäri noin tunnissa, mutta säästimme sen "seuraavaan kertaan".


Lähdimme alaspäin erireittiä. Pehmeämpää, periksiantavaa polkua pitkin. Tiedä kumpi olisi ollut loppu peleissä helpompi jaloille, mutta ei ainakaan ollut vastaan tulevaa ruuhkaa.


Ja hyvältä tuntui kun näki vihreää. On ne värit vaan hienoja, samoin pilvet, vuoret, koko elämä.

Alastulo kesti 3,5 tuntia eli yhteensä vuoren valloittaminen kesti 9,5 tuntia. Aika keskiarvoiseen tahtiin siis päästiin etenemään ja olo oli varsin mahtava päästessä tasamaalle ja vielä hienommaksi olotila muuttui laskiessa jalat lämpimään onseniin. 

2012-07-16

48 tunnin retki

Kuva kertoo koko viikonlopun annin. Nyt on mieli tuulettunut ja rauhoittunut. On koettu jotain, mitä en aina uskonut pystyväni tekemään. On annettu ilon ja innostusten kiljahdusten raikua ilmoille ja naurun raikaa. Kaikki tämä tietenkin tuntuu lihaksissa, mutta se tuntuu vain ja ainoastaan hyvältä. Tätä lisää!

2012-07-06

Tiesittekö...

Vastasyntynyt pandavauva mahtuu ihmisen kämmenelle. Se painaa n.150 grammaa. Ja arvatkaa mistä tiedän tämän...

Koska Tokion Uenon eläintarhaan on eilen syntynyt pandavauva! Ja se on nyt suuri uutinen, sille on oma ohjelma, ihmiset jo jonottavat eläintarhan portilla päästäkseen katsomaan. Ja tietenkin kaikki se oheismyynti...mm. pandakengät on nyt mahdollista ostaa.
2 viikon ikäinen panda

3 viikon ikäinen panda

2012-07-02

Massatapahtuma

Nyt kun on taas saatettu päätökseen puolen vuoden aherrus ja todettu, että aherretaan vielä nyt ainakin puoli vuotta, on aika hetki hengähtää ja palata ajassa taakse päin. Eli vappuaattoon, täällä se vietettiin kyllä munkkeja ja simaa nauttien, mutta käytiin välillä piipahtamassa muuallakin. 

Dream Theater piipahti täälläkin vetämässä keikan Yokohama areenalla. Menimme paikalle hyvissä ajoin, mutta tietenkin joku oli jo ehtinyt ennen meitä...


Tässä maassa tosin jonottaminenkaan ei ole ongelma, koska täällä, jonottajien luvatussa maassa, ihmiset tietävät kuinka jonottaa kaikille mieluisalla tavalla. Ja tietenkin ensin vedetään suora raja siihen nurmikon reunaan. Ja mieluiten parijonoon, kiitos.


Eikä täällä myöskään tarvita ylimääräisiä "liikenteen ohjaajia", koska kukin tietää, ettei sieltä yhtäkkiä hypätä ja ohiteta niitä kaikki muita kunnollisia jonottajia...


Kaikki pääsivät sulassa sovussa sisälle halliin asti, ilman ainuttakaan kyynärpään tönäisyä.


Ja vaikken olisi ehkä itsekseni ikinä osannut kyseistä yhtyettä lähteä kuuntelemaan niin ei kyllä harmita, että lähdin. Olihan se hienoa. Erityisesti jäi mieleen rumpalin "pikku" soolo.


Maailman nopeimpia käsiä pääsee kuuntelemaan myös youtubessa mm. täällä. On se vaan hienoa kun sen osaa.

2012-05-04

Tämän kevään reiteiltä

Näitä polkuja tallaan...
...jos en ihan päivittäin niin ainakin viikottain. Keväisin tallailenkin ihan mielellään, valitettavasti niin tekee moni muukin ja se saa kadut täyttymään. Voitte kuvitella minkälaista se kävely sitten onkaan kun kaikki vain katsovat ylöspäin ja huokailevat. Kiireisiin päiviin nämä reitit eivät siis sovi, ainakaan tuo joen ranta, jossa lyhdyt malttamattomina odottivat jo pari viikkoa ennen kukkien kukkimista. 


Kevät on jännää aikaa. Jännitetään milloinka kukat alkavat kukkimaan. Tomutetaan huusholleista vanhat tomut pois ja annetaan tilaa uudelle, tuoreelle vuoden aikana kertyvälle. Täällä varsinkin on usko siitä, että keväästä alkaa uusi aika, melko vahva. Ja huomaahan sen ihmisistä, niitä näkyy lenkkipolullakin paljon useammin, vaikka itse aina kuvaankin niinkuin siellä ei ketään muuta olisi kuin minä, lenkkitossuni ja aurinko....näkisittepä ihmisryhmän selän takana.


Myös pyörätiet, tarkoitan siis kaikki mahdolliset kulkupaikat, joilla pyörillä pääsee eteenpäin, täyttyvät. Aiheuttaa päänvaaivaa siihen varautumattomalle ja pientä hermojen venyttämistä. Mutta kun pitää pään kylmänä ja kunnon rautaisena voi jättää ne sunnuntaipyöräilijät taakseen vaivatta.


Ja taas kyllä elämä maistuu ja hymy levenee :)

...ja kyllähän näitä polkuja tallaisi viimeiseenkin asti, jos ne aina pysyisivät yhtä kauniina. Mutta onhan niitä kauniita polkuja missä vain eli kunhan nämä nyt saadaan jonain päivänä kulutettua puhki...

2012-05-03

Koiruus


Eräänä iltana kävelin asemalta kotiin ja pelästyin. Oikealla puolella oli äänekäs Pachinko eli uhkapeli"luola. Sekin olisi voinut säikäyttää, mutta enemmän tällä kertaa hätkäytti liikkuva pyörän takana oleva kori. Tarkemmin katsottuani ei se ollutkaan kori, mikä liikkui vaan siinä olevassa kassissa oleva koira. Kyllä, elävä se oli. Liekö isäntä lähtenyt ulkoiluttamaan ja ajatellut samalla voittavansa rahaa. Erikoinen ajattelutapa joka tapauksessa.

Täällä pidetään pääsääntöisesti koiria kuin kukkia kämmenellä. Niitä puetaan kuin nukkeja. Löytyy niin farkkua, minihametta, kauluspaitaa kuin sadetakkiakin. Niitä kannetaan sylissä, kantoliinassa, -kassissa, työnnetään kärryissä. Autoissa ne saavat aina etupenkkipaikan ja on niille omia päiväkotejakin. Päiväkodista saa diplominkin, josta käy ilmi, mitä kaikkea "Meidän Musti" on oppinut. Yhden koiran hinnaksi sellaisessa tulee muistaakseni reilut 4000 euroa kuukaudessa. 

Sitten voikin pohtia tämän maan väestöjakaumaa...onko ihme, että väestö vanhenee, ettei lapsia enää tehdä? Onhan lemmikkikoirat helpompi synnyttää ja pitää niiden tilalla.

2012-04-30

Hauskaa vappua!


Tänä vuonna jäi serpentiinit ja ilmapallot kauppoihin, koska perinteistä vappupiknikkiä ei tänä vuonna ole. Mutta sen sijaan kokeiltiin jotain uutta...paljon herkullisempaa eli


munkkia hillosydämellä! 

Olen vihdoin päässyt tälläkin saralla sinuiksi kaasulieden kanssa ja munkit kypsyivät tällä kertaa kauniin ruskeiksi ja sisältäkin vielä kypsiksi. Tosin oman pienen jännitysmomentin tuo munkin paistamiseenkin iPhonen maanjäristyshälytys. Hmm...liesi pois päältä ja mitäs sitten...jatkuuko vai voinko jatkaa. No, tällä kertaa ei jatkunut eli pystyin jatkamaan, mutta selkeästi varovaisemmin kuin aiemmin. 

Sitä vain jäin ihmettelemään, että on se iPhone sittenkin fiksu peli. Eilenkin varmasti tiesi, että nyt on rasvat liedellä lämpeämässä, koska on niitä vahvemminkin tuntuvia järistyksiä ollut, mutta hälytystä ei vain ole kuulunut. 

No mutta siitä viis, se on nyt mennyttä ja kaikki on loistavasti. Nyt enää vain suinkun kautta vapun juhlintaan! 

Iloista vappua kaikille! 


2012-04-24

Päivä Takaolla

Se oli sellainen rento keväinen auringon täyteinen viikko, kun ei työt eivätkä huolet painaneet ja aikaa oli tehdä kaikki niitä asioita, joita aina haaveilee vain tekevänsä. Ja niin sitä sitten otettiin puhelu kaverille ja seuraavana päivänä lähdettiin metsään...tai oikeammin vuorelle. Suunnaksi otettiin Tokioon kuuluva Takao-san, jolle pääsee kipuamaan useampia erilaisia haikkausreittejä, kartan saa juna-asemalta, eikä oikeastaan eksymisen vaaraa ole kun muitakin ihmisiä on aina liikkellä. Jos kunto on huono pääsee vuorelle kipuamaan myös hissillä. Näkeehän ne maisemat sieltäkin. Täällä ei myöskään tarvita mitään erikoisempia haikkausvaatteita vaan ihan korkokengissäkin on ihmisiä siellä nähty tallustavan. Kukin tallaa tyylillään.


Jo ylösnousussa nähdyissä maisemissa ei ollut valittamista.


Jos matkalla jo yllätti ihmisten runsaus niin ylhäällä sen vasta tajusi...ei oltu yksin tuona aurinkoisena päivänä liikkeellä. Ja keskustelua herätti kaverin kanssa mm. ikäjakauma. Siinä kun me jutellen kavuttiin ylös niin useampi vanhempi ihminen kulki lastenlastensa perässä meidän ohi. Missä kunnossa onkaan suomalaiset samanikäiset ihmiset?


Ylhäältä näkyi Tokioon asti.


Meillä oli sentään hieman evästä mukana, mutta se ei olisi ollut tarpeen, koska paikan päältä on mahdollista saada vatsan täytettä ja juotavaa. Niin ja jos käy niin hyvä tuuri kuin meillä niin naapurin piknik-lounaan jäännöksinä on grillattu bataatti, on muuten herkullista, sekä mandariini.


Ja vaikka paikka niin sanotusti Tokioon kuuluukin niin luontoa se on kuitenkin. Mahdollista on kuulla sammakoiden kurnutusta niiden piiloistaan sekä nähdä omaa jalkaa suurempi kastemato.


Välillä tuntuu lähteminen kovin työläältä, mutta kun miettii mitä kaikkea siitä ensimmäisen askeleen ottamisen vaikeuden ylittämisestä saa, niin kyllä se vaan kannattaa!


2012-04-17

Kiviä

Yksi varsin yleinen tapa näillä paikallisilla on koota kivikasoja. En siis tiedä onko tämäkin tavalla tai toisella liittyvä uskontoon, mutta ainakin erilaisilla ulkoilureiteillä niitä näkee usein. Ja onhan ne hienoja, ei auta kieltää. 



Tie autuuteenko? No periaatteessa...jos siis pitää polkua alaspäin sellaisena.




Rakkautta on kaikkialla. Pitää vain hidastaa katsomaan.