2012-03-29

Sanattomuus

Sanattomuus yllätti Hiroshimassa. Tiesinhän minä, mitä on tapahtunut jne. Mutta en koskaan tarkemmin ole ajatellut. Nyt ajattelin. Muutamassa tunnissa liikaakin. Jo ensimetreiltä tuli niin paha olo, että teki mieli vaan lähteä ulos. Mutta loppuun asti mentiin. 


Yhä kuitenkin mietin, että miten koko asia pystyttiin tekemään niin suunnitelmallisesti? Mitkä olivatkaan ne syyt? Eikö kukaan oikeasti ajatellut mitkä voisivat olla seuraukset? Vai eikö niistä oikeasti välitetty?


Yhä edelleen, aina kun jostain päin maailmaa tulee tieto ydinaseiden testauksesta, lähtee täältä tai oikeammin Hiroshimasta vetoomus rauhan ja ydinasettomuuden puolesta. Ja niitä lähtee niin kauan, kunnes ne on kaikki saatu oikeasti loppumaan.


En pienenä ihmisenä pysty ymmärtämään sitä pahuutta, joka saa ihmiset tuollaisiin tekoihin. Kuinka syvää kiukkua ja vihaa voi ihminen tuntea? Jos ei todisteet riitä kertomaan pahuuden jälkiseurauksista niin mikä sitten?

Nähtyäni ja kierrettyäni Hiroshiman museon, pääni täyttyi kysymyksistä. Luettuani kirjeitä, katsottuani filmin pätkiä, näkemällä kuvia ymmärsin jälleen kerran millaisessa pumpulissa sitä onkaan itse elänyt. Ja kuinka voimaton sitä oikeasti on. Vaikka pienillä teoilla saattaakin olla suuri vaikutus, niin on asioita, joihin tarvitaan suurempien herrojen pään kääntyminen ja suurempi joukko selän taakse tukemaan. 



2012-03-26

Pakko päästä...Miyajimaan..

Tiedättehän, kun joskus tuntuu siltä, että jonnekin on päästävä. Ihan sama minne, mutta päästävä on. Ja niin pääsin. Pääsin sateisesta ja harmaasta Tokiosta aurinkoiseen (no, oli lauantaina aurinkoista) Hiroshimaan. Tai oikeammin tuo kuvaus sopii Miyajimaan. Yövyimme siellä perjantaista lauantaihin, koska Hiroshimashita emme saaneet enää kuin ylikalliita yösijoja. No en valita, koska kaikki osui kohdalleen paremmin kuin hyvin.

Miyajima on siis kaupunki meren rannalla Hiroshimashita etelään. Yövyimme mantereen puolella, aivan meren rannassa, nautimme varsin maukkaan ja täyttävän hotelliaamiaisen, joka oli oiva sekoitus niin paikallista kuin länsimaalaistakin perusaamupalaa. Ja sitten nousimme laivaan, joka veisi meidät itse saarelle.


Miksikö Miyajima sitten on tunnettu? Ja miksi sinne on pakko päästä? No varsinaisesti sinne ei ole pakko päästä muusta syystä kuin, että kaikki ovat sitä kehuneet. Sen lisäksi sitä on sanottu yhdeksi Japanin kruununjalokiveksi. Se on tunnettu mm. kelluvasta portista, joka johtaa Itsukushiman pyhäkköön, joka on yksi Unescon maailman perintökohde.



Satuimme olemaan paikalla laskuveden aikaan eli pääsimme käppäielmään suht lähelle. Tosin koko paikka varmasti näyttää aivan eriltä, kun sinne osuu nousuveden aikaan, jolloin vesi siis yltää pyhäkölle asti. Kaunista oli kuitekin nytkin ja ennen kaikkea olin onnellinen auringosta.

Eikä täälläkään tarvinnut olla yksin.



Itsukushiman pyhäkössä on mahdollista viettää myös häitä. Meki näimme yhdet. Se tuntuu aina yhtä erikoiselta olla turistina toisten häissä. 


Kaunista. Ja matka jatkuu...

2012-03-15

Lopputalvi, alkukevät

Oi aurinko, oi kevät! Oi ihanat kesämuistot!

Sillan alle voi joutua monesta eri syystä. Esimerkiksi tahtoessaan grillaamaan. Tosin sen seurauksesta ei välttämättä täyty vatsa makkarasta, vaan silmät, suut ja kassit hiekasta. Mutta hyvässä seurassa senkin jättää huomioimatta. Hymähtelee vain niitä muita, paikallisia, retkituoleineen. Varustuksethan on aina vimpan päälle.


Penkit rivissä, tuulelta suojassa, auringon paisteessa. Mutta tyhjänä. Olisi vissiin pitänyt käydä täyttämässä...


2012-03-14

Kolme vuotta sitten

Pelotti. Jännitti. Nauratti. Kupli. 
Silloin olin matkalla.


Iloiten lähde.
Nurkumatta katko siteesi entiseen, päin uutta riennä.
On lumousta, joka matkaan lähtö,
se auttaa elämään, se meitä suojaa
lävitse, ohi, eteenpäin.
Ei mikään saa sydämelle tulla kotimaaksi,
maailman henki meidät siiviittää.
Ei siedä kahleita, se avartaa ja kantaa
asteittain ylöspäin - ja pois,
kun uhkaa tutuksi käynyt piiri tuntemuksin.
Vain sillä ken on vapaa,
valmis lähtöön,
on voimaa murtaa tottumuksen kahleet,
ja vielä kuolinhetkelläänkin vielä kerran
tajuta nuorin silmin uudet etäisyydet.
Elämän kutsu loputon on meissä.
Siis tyynny sydän, hyvästele, lähde!


-Herman Hesse-


Näillä sanoin toivotti ystäväni turvallista matkaa ja pyhki onnen ja pelon sekaisia kyyneleitä.
Sanat kantavat yhä vaikeiden hetkien yli.
Kiitos ystäväni.

Rajoja?

Eräänä päivänä kävin keskustelua työkaverini kanssa Tokiosta ja sen ihmisistä. Hänellä oli vahva mielipide siitä, että ihmiset näyttävät samalta, koska heidän ei anneta olla omia itsiään. Työpukeutumisessa täällä onkin aika kovat kriteerit ja saattaahan olla, että myös hiusten malliin yritetään vaikuttaa. Mutta aina löytyy niitä, jotka siitä huolimatta kulkevat omia polkujaan.



Sitten eräs ilmiö, joka myös herättää mielipiteitä on se, että kun jotain uutta tulee kaupunkiin tai kauppoihin, sinne jonotetaan. Olen aivan varma, että tämä kansa pitää jonottamisesta enemmän kuin ehkä siitä mihin sillä jonottamisella päädytään. Myöskin tämä kansa on uteliasta, jos katsot ylöspäin, katsoo ohi kävelijät varmasti myös, jos jossain on jono niin tietenkin sitä pitää tietää mitä siellä jonotetaan. Ja jos jotain fanitetaan sitä fanitetaan sitten kunnolla. Akihabaraan on tullut joskus viime vuoden puolella paikallisen bändin fanikahvila/kauppa ja sinnehän sitten jonotettiin kolmessa eri ryhmässä. Ei sinne niin vaan sisään päästä. Vieressä oleva Gundam ei vedä "enää ketään".


Hyvänä esimerkkinä voisi sanoa esim. tämän viikon perjantain myyntiin tulevan uuden iPadin valmistelut. Kaikki työntekijät on valjastettu töihin koko päiäväksi ja kaikki ovat siis valmiina myymään. Ja ottamaan vastaan jonottavan kansan

Eli toisaalta kansa ajattelee, että minäkin kun muutkin. Toisaalta taas halutaan erottua. Kaksipiippuista on.



2012-03-11

11.3.

Vuosi on kulunut. Viime vuonna 11.3. oli perjantai. Perjantai, jolloin ensin kävin pienellä veneretkellä ja sen jälkeen jatkoin retkeilyä Tokion kaduilla, kunnes heilui. Kirjoitin silloin näin.  Tunnetta en osannut ilmeisestikään selkeästi sanoin kuvailla, enkä osaisi vieläkään. Mitenkä sitä selittäisikään? Kaikki tuntui kuin unelta, itsestä tuntui kuin olisi ollut koko ajan pienessä aaltoliikkeessä, tasapainoaisti oli melkoisen sekaisin.

Mutta kuten sanottu. Japanin toipuminen on alkanut. En tiedä voiko sanoa hitaasti, koska paljonhan on saatu aikaan. Hirmuisesti on kuitenkin vielä apua tarvitsevia ja tekemistä. Helsingin sanomat kirjoittavat toipumisesta näin.

Itse pohdin pitkään kuinka voin auttaa. Alkuun kävinkin usein hyväntekeväisyystapahtumissa. Alkutalvesta kuitenkin aloin pohtimaan miten kylmiä paikalliset talot ovat ja kuinka kehnoissa oloissa uudelleen sijoitetut ihmiset pohjoisessa tällä hetkellä elelevät. Ja niinpä alkoi Suomen loman odotus. Olin keksinyt idean.


Muun muassa nämä sukat pakkasin pakettiin tällä viikolla. Ja toivon niiden pääsevän pian lämmittämään pikku varpaita Iwatessa. Lankoina toimivat itse hyväksi koetut Novitan 7-veljekset. Pitkään ongelmani oli, että miten ja minne paketin saa parhaiten toimitettua. Ystäväni Benigna on ollut hyvin aktiivinen ja tehnyt varmasti kaikkensa auttaakseen ihmisiä Tohokussa. Heillä on ollut erilaisia kampanjoita ja sattui sopivasti tämä heidän tällä hetkellä menossa oleva, Every little gesture counts.

Mielestäni kaunis ajatus on myös tämä. Toivo elää, Sakura 3.11. project. Tämä kansa elää hienosti yhtä. Yhä edelleen on liikkeitä, joissa pyritään olemaan vähemmällä sähköllä. Joka puolella näkee yhä erilaisia kannustushuutoja. Toki arki vie mennessään, mutta itsestäni tuntuu, etteivät ihmiset ole unohtaneet. Tosin eräs syy on, että yhä puhutaan kuinka seuraava uusi suuri järistys tulee ja iskee lähemmäs Tokiota. Ihmiset ovat varuillaan. Välttelevät metroja, pitävät rahaa säästössä, tarkistavat järistysrepun olevan ajantasalla. Eräskin kertoi, että vaikka olisi kuinka lyhyt metromatka edessä, mutta jos on pienikin tarve hän käy vessassa sitä ennen. Jos järistys iskee, venyy viiden minuutin matka helposti muutamaksi tunniksi.

Vuoden aikana on ollut 1871 järistystä. Missä ja milloin, miten voimakkaana on järissyt näkee tästä Japan Quake Mapista. 

Vuodessa on tapahtunut monta kaunista ja hyvää. Olen kiitollinen siitä, että olen kaikissa niissä saanut olla mukana. Päivääkään en vaihtaisi pois.


PS. Juoksijat huom! Tehkää oma osuutenne juoksemalla tänään. Run311 pyrkii luomaan toivoa ja uskoa huomiseen tsunamin tuhoista kärsiville. Pelkästään se ajatus, että heitä ajatellaan, auttaa.


2012-03-07

Korvike

Tämä menee aamupalana, välipalana, eväänä, lounaan korvikkeena, lähes milloin vain ja missä vain. Mikä se on?

No se on onigiri (おにぎり). Jaa, että mikä? No lyhyesti selitettynä se on kuivattuun levään, noriin, kääritty riisipallo, jonka sisältä löytyy sydän täynnä kultaa. Kulta on tässä tapauksessa syötävää ja voi olla kaikenlaista tonnikalan, lohen ja umeboshin väliltä. Muun muassa erilaiset tsukemonot eli pikkelsit ovat yleisiä. Eikö kuulostakin herkulliselta?


Jos joku nyt pohtii, että mitä tuo umeboshi on niin se on japaninaprikoosista valmistettu hapan hedelmäsäilyke. Monesti luullaan, että umeboshi on luumusta, mikä johtuu käännösvirheestä. Umeboshi on kuitenkin yleinen ruoka-aine Japanissa, etenkin näissä onigireissa, mutta myös sellaisenaan riisin päällä. Sillä on myös sanottu olevan terveysvaikutteita, mm. verenpaineeseen se vaikuttaa myönteisesti.



Näiden kääröjen helppoudessahan on parasta se, että niiden hinta ei päätä huimaa. Yleensä se pyörii 100-150 jenin väillä eli siinä euron tietämillä. Sen lisäksi itselleni ainakin yhdestä tällaisesta lähtee nälkä. Niin ja sitten näissä on vielä sekin hyvä puoli, että niitä on helppo tehdä itse.


On asioita, joissa välillä mietin, että Japanin olisi syytä seurata muuta maailmaa. Mutta sitten löytyy näitä asioita, joissa mielestäni ehdottomasti muun maailman tulisi seurata Japania. Yksi näistä on ruoka-annosten koot sekä näiden välipalojen terveellisyys. Näiden osalta voisi Japani ummistaa silmänsä länsimailta ja jättää ne mäkkärit sinne mistä ne ovat tulleetkin.

Loppuun voisikin vinkata, mistä voi katsoa mallia jos luovuus eväslaatikon täyttämisessä alkaa uupumaan. Ideoita löytyy täältä.


Hyviä ruokanautintoja jokaiseen talouteen ja jokaiseen ruokailuhetkeen!