2012-09-19

Pää pilvissä, osa 2

Ennen lomia, silloin kun Fujille kiipeämisen kausi vielä oli ajankohtainen tehtiin viikonloppuretki. Lauantaiaamulla kun ajoissa lähtee liikkelle, ehtii lauantaina näkemään Fuji-vuoren ja sunnuntaina jotain yhtä hurjaa. Kyseessä siis oli FujiQ Highland. 


Jaloissa tuntui vielä edellisen päivän kapuamiset, mutta toisaalta eihän niitä jalkoja huvipuistossa tarvitakaan. Suurimmassa osassa laitteista ne saivat roikkua ihan vapaana. Kuvittelimme siis, että huvipuisto aukeaisi klo 9 ja kun pääsimme paikalle olikin siellä jo hyvin ihmisiä läsnä. Syykin selvisi nopeasti...aukeaminen olikin tapahtunut jo kello 8.


FujiQ:ssa on sellainen systeemi, että maksat sisään 5000 jeniä, jolla saat vapaan käytön kaikkiin laitteisiin. Myös muita lippuja on saatavilla. Mutta sen lisäksi on mahdollisuus ostaa tiettyihin laitteisiin, tiettyihin aikaväleihin jonojen ohittamiseen oikeuttavan lipun. Ja siis sen jälkeen kun on jonotettu sisään ja ostettu lippu, jonotetaan vielä uudestaan ostamaan näitä lippuja. Ja koska emme olleet ensimmäisiä, ihan niihin kaikkiin laitteisiin, joihin olisimme halunneet päästä, emme päässeet. Etuiluun oikeuttavat liput olivat siis loppuun myydyt.


Mutta kyllä me silti saatiin kokemuksia!


Valitettavasti se pisin vuoristoratalla oli kovan tuulen vuoksi kiinni. Ja kummitustaloon oli jo puolessa välissä päivää kolmen tunnin jono...eikä kuulemma sitä jonon lyhentymistä kannattanut jäädä odottamaan, koska se vaan pitenee.


Voitte siis päätellä siitä, että kannattiko niiden ylimääräisten lippujen ostaminen. Kannattihan se, koska väkeä täällä riittää myös huvipuistoihin. Tuntuikin ihmeellisen väljältä autojen määrään nähden, mutta siellähän ne kaikki ihmiset olivat jonoissa.


Vielä jäi kuitenkin juttuja kokematta eli uutta reissua odotellessa.  Kokemuksia en halua täällä kertoa, koska parasta oli itsellekin yllätyksellisyys...enhän ollut ottanut juurikaan selvää etukäteen. Menkää siis ja kokekaa itse!


Lisää tietoa siihen hetkeen kun todella olette sinne suuntaamassa löytyy osoitteesta
http://www.fujiq.jp/en/





2012-09-18

Aika

Mihin tämä aika oikein juoksee? Viime aikoina tuntuu, että sillä on ollut erityisen kiire...juuri kun itse olisi valmis hidastamaan.


Hidastaminen on ollut mielessä jo pitkään, mutta vajaan kahden viikon Suomen lomalla se oli erityisesti mielessä. Tosin itse olin aikatauluni päättänyt, enkä suinkaan ollut harmissani siitä viikosta, jonka vietin joogasalilla oppien uutta, ymmärtäen ihmiskehoa jälleen paremmin. 


Päin vastoin sitä alkoi löytää itsensä siellä Suomessakin. Yleensähän lomat ovat olleet sellaista haipakkaa, että on tehnyt oikein pahaa kaikesta ylensyömisestä ja liian vähäisestä nukkumisesta. Niin ihanaa kuin se onkin niin, nykyään osaan arvostaa hirmusti myös hetkiä pihakeinussa tai herukkapuskassa.


Samoin myös aika meren äärellä tuntui korvaamattomalta. Enkä olisikaan halunnut sieltä pois lainkaan. Ei edes aamuvarhaiset lokkien kiekaukset saaneet minua kaipaamaan omaan hiljaiseen kaupunkisänkyyni kuten ennen muinoin. Ennemminkin ne saivat entistä tiukemmin juurruttamaan takapuolen terassilautojen tai rantakivien päälle tuijottamaan aamuista merta, auringon nousua.


Miten parhaalta aterialta ikinä tuntuikaan itsepoimitut mustikat partamiehen jogurtin joukossa, kahvin ja kunnon ruisleivän kera. Ja kuinka hienolta tuntuikaan löytää mahtavan komea keltavahvero metsäretkellä. Tällä metsäretkellä ei saappaat tuntuneet painavilta, ei ollut pelottavia hahmoja tekeviä kantoja (no hyttysiä, niitä oli...kiukkuisia), oli vain raitista ilmaa ja niin paljon vihreää ympärillä, että silmiin sattui.


Mutta ei kuulunut moottoritien ääniä tai auton ääniä muutenkaan. Harvakseltaan saattoi mennä joku pikkuvene moottori hurraten ohi, mutta kun sieltäkin nousi käsi tervehtimään ihan vain muuten niin mitäs sekään mitään haittaa. Oli siis hetki, jolloin kuulit omat ajatukset nuotion räiskeen säestämänä. Hartioilta lähti paino, hengityskin kulki paljon helpommin, kasvoilla paistoi hymy ja sydämessä lämpö.


Se vasta oli elämää se!