2013-01-25

Ihmettä kerrakseen

Tätä ei ole tahtonut uskoa ihan todeksi. Kuvittelin muuttavani Japanista toiseen saarivaltioon, jossa Japanin tavoin saa harvoin tai siis ei juuri ollenkaan nauttia lumisista maisemista. Mutta kuinka ollakaan...


Löytyi sellainen talven ihmemaa, johon astuessa jopa autojen äänet vaimenivat ja oli aivan hiljaista. Ympärillä näki vain jalanjälkiä, niin ja tassun jälkiä. Oli monemoista metsän eläintä käynyt jättämässä omat merkkinsä. Minun rinnassa tuntui onnen lämpö.


Ja kun sieltä löysin tieni ulos. Näin aavan maiseman lumikentän ja auringon. Vain sukset puuttuivat.


Tätä onnea on nyt jatkunut viikon. Aamut ovat olleet huomattavasti helpompia. Hymy huulilla on taittunut taival jos toinenkin. Ymmärrys kuitenkin tulevasta ja ensi viikon +10 asteesta on jossain taka-alalla. Mutta en valita. Sain jotain mitä en odottanut saavani. Se on helpottanut oloani monena päivänä ja tuonut iloa ja ennenkaikkea valoa elämääni. Tulkoon siis seuraavaksi ne kelit, joihin paikalliset ovat tottuneet...Onhan minulla muistot ja valokuvat...eikä lumi vielä kokonaan ole kadonnut.




2013-01-21

Neljä vuotta Japanissa ja innostus kirsikankukista on taattu. Niiden silmut ja silmujen aukeaminen on viime vuosien ajan ollut yksi suuremmista ja tärkeimmistä kevään merkeistä. 
Ja näissä tunnelmissa koitti tammikuu 2013 Englannissa.


Olin hyvin hämilläni kun eräänä ei niin aurinkoisena päivänä kävelin kaupungille ja matkalla törmäsin kirsikkapuuhun. Kukkivaan kirsikkapuuhun. Melkoisen aikaista, pohdin matkaani jatkaen.


Mutta voi kukkaparkoja, kun maa on saanut kauniin valkoisen vaipan ylleen, niin ovat tehneet myös nämä kaunokaiset. Kauniilta ne näyttävät yhä edelleen mielestäni, vaikkakin näyttävätki olevan hieman viluissaan.


Toivottavasti nämä eivät hirmuisesti ota tästä nokkiinsa, koska kyllähän ne vaaleat kukat taas piristävät sitä harmaata päivää kun lumi on poissa ja aurinkokin vetelee sikeitään, huolimatta siitä, että ihmiset ja luonto kaipaavat sitä tuomaan energiaa ja lämpöä.


Mutta kunpa tuo valkoinen ihmemaa säilyisi vielä ainakin muutaman päivän.

2013-01-18

Englantilainen talven ihmemaa

Mielessä oli tänään aamulla jotain aivan muuta kirjoitettavaksi, mutta kun vielä asutaan täällä väliaikaisasunnossa ja torstaisin tulee siivooja, jonka jaloista haluan aina lähteä pois pyörimästä niin tänään ajattelin ikuisen kaupungilla luuhaamisen sijaan lähteä seuraamaan erästä polkua, joka aina näyttää todella mutaiselta.


Viime päivinä olemme kuitenkin saaneet nauttia pikkupakkasesta ja niinpä oli polkukin saanut osansa siitä ja jäätynyt kuivaksi. Ja kyllä kannatti se pieni polun pätkä käydä kävelemässä. Miten kaunista luontoa voi olla näin lähellä kaupungin keskustaa. 


Ja miten kaunis onkaan talvinen luonto. Eihän nämä puut mitään tykkilumisia puita päihitä, mutta päihittää nämä ne normaalit lehdettömät, harmaat.


Ja kun taivas vielä on taustalla täydellisen sinisen, ilman pilven hattaraa niin eihän sitä voi kuin vain nauttia ja hymyillä yksikseen. Todeta, ettei elämä ole hullumpaa tälläkään saarella.


Tämän polun seuraaminen tuotti niin paljon hyvää mieltä, että lähden tulevaisuudessakin uusia polkuja seuraamaan. Tiedä mitä ne vielä tuovat vastaan. Hyvillä mielin olen myös siitä, että on vuodenaikoja. Niin paljon kuin näitä huurteisia puita jaksankin ihailla ja kuvata ja ihmetellä niin onhan se hienoa huomata myöskin se kun aurinko lämmittää koko ajan lämpimämmin ja lämpimämmin, silmut alkavat aueta ja vihreys lisääntyy.


Voi kun kaikilla olisi mahdollisuus ja olisipa kaikilla aikaa nähdä luonnon muuttuva, sen hetkinen kauneus. 



2013-01-05

Tabio

Me lähdimme Japanista, mutta Japani ei lähtenytkään meistä. Ja se tullaan varmasti vielä huomaamaan. Tällä kertaa oli niinkin yksinkertaisesta asiasta kyse kuin sukista ja nähtyämme tutun nimen kaupan ikkunassa oli pakko käydä tarkistamassa tilanne.


Kyseessä on japanilaista tuotantoa olevat sukat merkkiä Tabio. Itse ostin heidän sukkiaan jo Japanissa oloaikana. Varsikin siis kun kyse oli nilkkasukista. Ja ainakin tähän mennessä olen ollut sukkiin tyytyväinen. Toki myönnän, että mekkojen ja hameiden suurkuluttajana on käytössä ollut myös enemmän sukkahousuja kuin nilkkasukkia, jonka vuoksi sukat eivät ole olleet yhtä kovassa kulutuksessa kuin silloin kun jalassa oli päivittäin farkut.


Plussaa mielestäni kuitenkin on erilaiset kuosit. Itselleni ainakin on jo pidemmän aikaa ollut tärkeää, että sukkien vilahtaessa ne toisivat hieman iloa arkeen. Siis kun työkään ei  ole vaatinut tummia tai huomaamattomia sukkia. 

Jos merkki kiinnostaa niin tätä saa ainakin täältä Englannista ja Japanista. Niillä on myös nettikauppa, toimittaako miten pitkälle, en tiedä. Aina voi kurkistaa http://www.tabio.com/.



2013-01-03

Ihmeitä tapahtuu

Ja täälläkin päivä alkaa joskus näin.


Kyllä siinä oli ihmettä kerrakseen kun 1.1.2013 avasi verhot ja kun oli aivan varma, että vettähän sitä tulee taivaan täydeltä...kun sitä kuulemma tulee Suomessakin. Ja verhot pitikin sen jälkeen avata ihan apposen auki ja ihmetellä sinistä taivasta ja auringon nousua.


Pitäähän sitä tuollainen valoilmiö päästää leikkimään seinille ja lämmittämään niin huonetta kuin sydäntäkin. 

Aurinkoista vuoden alkua kaikille! Annetaan sen sisäisen auringon edes päästä valloille.


PS. Jotta kukaan ei unohtaisi totuutta niin kyllähän täällä sataa...eilenkin, koko päivän.



2013-01-01

Muutoksen vuosi 2012

Vuonna 2012 tein töitä, söin herkkuja, tapasin mahtavia uusia ihmisia ja ystävystyinkin muutamien kanssa sydänystäviksi asti, opin paljon uusia asioita aivan hurjan erilaisilta aloilta ja uskomattoman erilaisista asioista, nousin lentokoneeseen viidesti, pelkäsin tulevaa, menetin uskon omiin kykyihin, luotin itseeni ja ylitin itseni, itkin vuolaasti kyyneleitä tietäen kuitenkin, että muutos on hyvästä. 

Vuonna 2012 tapahtui paljon muutakin, joihin varmasti tulen täälläkin vielä palaamaan, mutta vuoden 2013 aloitan uudessa kotimaassa saman tutun ihmisen rinnalla. 

Naritan lentokenttä Tokiossa
Kävimme joulukuun puolen välin paikkeilla katsomassa löytyisikö uutta kotia. Olin epätoivoinen kun aamulla herättyäni katsoin säätiedotusta, joka lupasi jäistä sumua ja sadetta, sadetta, sadetta... Voi miksi, pitää jättää kaunis nousevan auringon maa taakse ja siirtyä tänne ikuisen sateen maahan, miksi? Ja niin sitä kuitenkin sitten koti löytyi ja asia oli hyväksyttävä todeksi. 


Kävimme kuitenkin vielä piipahtamassa Tokiossa asunnonreissun jälkeen ja totesimme, että uusi matkalaukku olisi tarpeen. Ja senkin ne sieltä kaupasta toimitti ihan kotiin asti, kauniisti pakattuna. Nyt on jo kassi siis kertaalleen jo pakattu ja purettukin. Enää ei sydänkään niin kovin koko ajan purista ja kyllähän niitä kauniita asioita on maailma pullollaan. 


Englannin pimeät kujat tulevat tulevaisuudessa tutuksi, toivottavasti myös kauniit nummet ja rannat. Niin ja kai se täälläkin aurinko joskus paistaa? Ainakin täällä on iso keittiö, kunnon uuni ja tiskikone. 
Tulevaisuudessa siis juttuja täältä ja muualta ja kaiken keskellä muisteluita Japanista, jonne hukkasin paloja sydämestäni puuterilumeen hukuttamalla, onseniin sulattamalla, kirsikankukkien mukana puhalsin niitä tuuliin. 

Kiitos kaikille vuodesta 2012 ja hurjasti onnen täyteisiä hetkiä vuoteen 2013.