2013-07-31

Kaikki tiet vievät Roomaan

Ja vaikuuttaa, että aika suoraa tietä saa tallustaa. 


Käytiin kävelyllä ja päädyttiin roomalaiselle tielle. Ilmeisesti näiden tarkoituskin oli aikoinaan saada yhdistettyä tärkeimmät paikat mahdollisimman suoran tien kautta. Tärkeitä teitä siis armeijaa ja kauppaakin ajatellen. Nykyään tie näytti vievän pelloille ja ulkoilualueelle. Mutta niin vaan vastaan tuli perinteisiin pussihousuihin pukeutunut parrakas englantilaismies. Miten ne toiset vaan osaavatkin kantaa oman kansansa historiaa niin ylväästi? Ja toisaalta miksi sitä uutta ja erilaista pitäisi aina niin kovasti hankkia?


Olen vasta täällä asuessani alkanut tiedostamaan, että tosiaan monet kadut ja tiet ovat saattaneet olla historiallisestikin tärkeitä. Samalla tavalla se kai on Suomessakin. Turussakin. Pitääkin seuraavalla lomalla käydä tallaamassa katuja sielläkin. Ja pohtia ketä kaikkia hienoja herroja ja leidejä, professoreita on mahtanut niilläkin mukulakivikaduilla aikoinaan kävellä.

Siihen lomaan muuten on ihan vain pieni hetki enää!

2013-07-24

Yksinkertaisten herkkujen äärellä

Kun työt ovat osana elämää ajatuksen tasolla lähestulkoon koko ajan, mutta käytännöntasolla vain säännöllisen epäsäännöölisesti sitä on aikaa ja energiaa pohtia mitä sitä illalla söisikään.


Ja kun on helle, joka muistuttaa Japanin hikisistä kesistä ja kun ottaa skype puhelun merten taakse ja vaihtaa kuulumisia kuin ennenkin teekupposen äärellä, sitä muistuu mieleen ne pienimmätkin arkiset asiat. Totta tosiaan ravitsin itseäni lähes joka työpäivä riisipalleroilla, joita onigireiksi kutsutaan. Tosin ne löytyivät siitä työpaikan alakerran konbinista.


Ei ole tullut samanmoista konbinia vastaan täällä, joten ei auttanut kun laittaa riisit kiehumaan ja jos unohtaa sen faktan, että ensimmäinen kattilallinen paloi pohjaan, niin riisin keittäminen ilman keitintä olikin helppoa kuin pyörällä ajo. Ja siinä samalla ehti pyöräyttää myös täytteen, jonka sinne riisipalluran sisään piilotti


Ja koska kyseessä ei ollut työpaikan lounas vaan illallinen kotona kahdestaan ajattelin, että pieni suupala makeaa ei ole ollenkaan pahaksi. Ja niinpä väsäsin alkusalaatin jälkiruokamansikat ja -banaani-kaurahiutalepyörykät ja asettelin ne näppärästi samalle lautaselle.



Nautin tekemisestä, nautin katsomisesta ja nautin syömisestä. Sitä kai se nautinnollinen syöminen on. 


Japanilaiset ystäväni tosin huomauttivat heti, että pitäisikö laittaa noria eli leväkääreitä tulemaan postissa...niin no, jos olisin ajatellut etukäteen olisin muistanut, että niitä on tuolla kaapissa. Eli katsotaan josko tässä taas jonain päivänä päästäisiin yksinkertaisten herkkujen äärelle :)

2013-07-20

Näkkäriä

Oli tulossa ystäviä käymään ja jäämään ihan yöksi. Vähän ruokavaliosta kysellessäni sain vastauksen, että maidotonta ja gluteenitonta noudatetaan pääsääntöisesti. No, onneksi siinä oli tuo lisäys pääsääntöisesti, vaikka siitä jo meni pasmat sekaisin. Eihän meillä ole mitään gluteenitonta, kun mun pravuuri on ne aamun tuoreet sämpylät!!!

No hätä ei ole tämän näköinen, vähän näkkileipäreseptiä kun muuttaa niin siitä syntyy helposti gluteeniton versio.


2dl mantelijauhoa
2dl hirssihiutaleita
2dl riisihiutaleita
2dl auringonkukansiemeniä
2dl kurpitsan siemeniä
2dl seesaminsiemeniä
1dl pellavansiemeniä
suolaa
~6dl vettä

Sekoitetaan kaikki ainekset keskenään ja annetaan turvota. Siitä sitten muovaillaan itselle mieleisiä näkkileipiä. Voi myös levittää pelillisen, mutta silloin kannattaa muistaa paloitella 15-30 min. uunissa olon jälkeen. Lämmitä uuni 180 asteeseen ja laita näkkäripellilliset uuniin. Paista 45 min. Pidä uuninluukkua pikkiriikkisen auki tai availe luukku päästäksesi kosteuden ulos. Laske lämpötila 100 asteeseen ja paista vielä n.30 min. Anna jäähtyä ja nauti.

2013-07-19

Maidoton jäätelöhuijaus

Tämä herkku on jostain blogien ihmeellisestä maailmasta löydetty aikoinaan, vahva veikkaus että alkuperä on Kaikki mitä rakastin-blogi. Saattaa olla myös jostain muualta, en valitettavasti pysty nyt muistamaan. 

Tiedä sitten onko tämä lämpö pehmentänyt pään vai se kun miettii valtavasti maidottomia herkkuja jäätelön tilalle, mutta tämä on yksi, joka ei petä.


Banaani-pähkinä-suklaa-jäädyke.


Tällä kertaa aavistin ja oikaisin. Laitoin banaanit pakkaseen hyvissä ajoin ennen mieliteon koittamista, joka kostautui pienellä sulatusviiveellä. Tässä odotellessa ehtisin nuolaisemaan loput maapähkinävoit eli hieman oikaisin ja käytin kokonaisia pähkinöitä, tällä kertaa kaapista löytyi maa- ja cashewpähkinöitä. Niin ja kaakaonibsejä ei sovi unohtaa. Nämä kaikki sekoitetaan tasaiseksi ja nautitaan.


Joskus saatetaan jakaa, jos toinen sattuu saapumaan paikalle riittävän nopeasti, oikeaan aikaan.


Lähes samanmoisilla aineksilla tein näitä jäädykkeitä myös aiemmin jäätelön uupuessa. Tosin aloitin sillä, että laitoin banaanit, maapähkinävoin ja luomusuklaan sekaisin. Jaoin tarjoiluastioihin ja pakastin.  Tiedä sitten johtuiko tästä järjestyksen muuttamisesta, maapähkinävoin käyttämisestä pähkinöiden sijaan vai luomusuklaasta, mutta maku oli hitusen parempi. Eli aina ei ehkä kannata oikoa....tai nuolla purkin pohjia juuri kriittisellä hetkellä.


2013-07-17

Hellepäivän viettoa


On asioita, joita kaipaan Japanista enemmän kuin niitä muita. Yksi on helppo yhteys kuumana kesäpäivänä rannalle. Ja yksi on vihreä tee. Miten siellä onkin keksitty, että voi laittaa juoma-automaatteja aina niiden kauppojen väliin joka kadulle, että ihmiset eivät joudu kestämään janoaan liian pitkään. Ja siis harvemmin niistä tuli ostettua limpparia, sitäkin useammin makeuttamatonta kylmää vihreää teetä. Se jos mikä oli poikaa kuumana kesäpäivänä.

Ja kun helteet ovat tiensä löytäneet tännekin, niin tekaisin itselleni ensimmäisen kannullisen jäävihreääteetä. Makunystyrät ja kuivannut kurkku kiittävät.

Ja kun juoksukin on ollut kalenteriin merkattuna säännöllisesti viime aikoina ja sitä orjallisesti on tullut noudatettua niin uppoaa tällaiset juoksusarjakuvatkin.. Vähän jopa hymyilyttääkin :)

2013-07-13

Maatilalla

Aiemmin hehkutin siitä kuinka ihanaa on, että kaupungista löytyy tori. Ja onhan se ihanaa, mutta ihanaa on myös se, että aina ei tarvitse lähteä kaupunkiin vaan ihan päinvastaisesta suunnasta, keskeltä peltoja ja metsiä löytyy jotain ehkä vielä parempaa. Maatila.


Tältä maatilalta saa tuoretta lihaa, tuoreita vihanneksia ja hedelmiä, juustoja sekä kananmunia... Sattuipa kerran vielä niin, että ne munat tulivat suoraan kanalasta eli olivat varmasti tuoreita.


Sen lisäksi paikasta löytyy kahvila, josta saa myös vähän tukevampaa ruokaa jos suuri nälkä on päässyt yllättämään. Siis jos tarkemmin mietin niin tästä paikasta pystyisin helposti ostamaan kaiken mitä päivittäin syön. 


Ja mielelläni siellä vierailenkin säännöllisesti jotain vähän hakemassa. Mielestäni on mahtavaa tukea pientä perheyritystä ja onhan se tunnelma ihan eri tuolla kuin keskellä kaupunkia kovassa vilinässä. Tuolla vain meinaa unohtaa, että pitää katsoa ympärilleen, koska yleensä siellä on muitakin ihmisiä.


Mieluiten tietenkin hakisin kananmunani omalla pihallani eläviltä kanoilta, kun aiempi pomoni, mutta kyllä tämä toisaalta riittää ihan hyvin omiin tarpeisiin.


Kuin myös.

Ihanaa viikonloppua kaikille!

2013-07-10

Vihreä Milano

Tänään kun talon kulmalta kaatuu puita palaan toukokuun Italian matkaan. Sinne kun ollaan kovaa vauhtia rakentamassa kerrotaloja, joissa on kerroksittain puutarhamaista vihreyttä. Mahtava idea, ajattelin talot nähtyäni ensimmäisen kerran.


Vihreys on kaunista ja itsekin aina koitan sitä tavalla tai toisella kotiini saada luotua, jos ei muuten niin sitten säännöllisesti uusia taimia hommaamalla. Ja nämä kasvit ilmeisesti ovat suunniteltu mm. auttamaan eristämisessä. Hienoa bioarkkitehtuuria, mutta kenen vastuulla on näiden viherkasvien elossa pito? Milanossakin kun lämpötila ja auringonpaahde ovat ainakin toisinaan aika tukaliakin, niin miten kasvit pysyvät vihreinä tuolla yläilmoissa pienissä purkeissa kasvatettuna, kun tuntuu, että maassakin ne kuihtuvat milloin mistäkin syystä...


Mielenkiinnolla odotan, miltä tulevaisuuden super city näyttää. Siihen asti tyydyn ihastelemaan itsepäisiä koiria pienissä puistikoissa ihan maantasalla ja nautin vihreästä ruohosta jalkojeni alla. 


Tosin oma nurmikkomme on jo aivan kuihtunut kun ei ole viikkoon satanut. Miten tässä nyt näin pääsi käymään?

Lisäää infoa täältä.

2013-07-09

Uuden maun kokeilu

Saatan hämmentää ihmisiä sillä, miten perinteinen tietyissä asioissa olenkaan. Siis kun ajattelee miten paljon rakastinkaan elämää Tokiossa, jossa kaikki oli mahdollista, uutta tekniikkaa ympärillä enenmän kuin voi ymmärtää, kaupat olivat auki yötä päivää ja ravintoloita oli joka nurkalla. Nautin tästä kaikesta, mutta mieleni halasi maalle. Paikkaan, jossa on sopivan kokoinen kasvimaa puutarhoineen ruokkimaan kesäiltoja, mutta joista riittää kuitenkin talven varallekin.

Nyt olen tullut johonkin välimaastoon. No se kasvimaa on niin pikkiriikkinen, että hyvä jos siitä ruokkii kaksi henkeä edes välttävästi nämä Englannin helteiset päivät, mutta täällä on tori, jolta löytyy jonkun muun kasvattamia tuotteita. Eli vähän lähemmäs ollaan päästy haaveita. Ja tiedättekö, monia makuja on tullut vuosien saatossa maistettua, mutta ei ole koskaan aiemmin käynyt mielessäni ostaa aprikooseja. No tapahtui tämäkin ihme ja siinä ne nököttivät keittiön pöydällä, minä pohtien niiden käyttötarkoitusta.


Käyttötarkoitus löytyi. Ja niin pilkoin nämä kauniit hedelmät puoliksi, sekoitin sitruunamehua ja hillosokeria ja halkaisin vaniljatangon vielä joukkoon. Ja jätin yöksi pöydälle liinan alle. Seuraavana aamuna hiukan keittelin ja purkitin. Viikonloppuna vihdoin rohkaistuin ja laitoin skonssin päälle.



Aprikoosi-vaniljahillo, mikä ihana tekosyy pyöräyttää valkoista leipää pöytään useamminkin. Maku oli itseänikin hämmentävän hyvä. Taisi löytyä kilpailija appelsiini- tai mansikkahilloille aamupalapöytään. Ja taidan alkaa katsomaan aprikoosien tarjouksia vähän sillä silmällä.



2013-07-06

Kesä!

Taisi se kesä vihdoinkin tällekin saarelle löytää. En kyllä valita. Tämä päivä on jo mennyt ulkona istuskellessa, nurmikon leikkuussa ja pienessä puutarhajumpassa. Ja päivä jatkuu ulkona istuskelulla ja grillailulla. Tätä on odotettu. 



Nyt kun alkaa ilmatkin olemaan kesäiset on hyvä palata ajassa taaksepäin ja juhannukseen. Juhannuksesta puuttui sauna, uinti ja grillaus, mutta sen sijaan livemusiikkia, jokiajelu ja hotelliaamiainen. Livemusiikista vastasi Leonard Cohen. 


Samainen vanhamies sai kylmät väreet kulkemaan selkää pitkin jo viisi vuotta sitten Helsingissä. Ja samanlaiset kulkivat selkäpiitä pitkin myös juhannusaattona. Ja tämä mies jaksoi yhä vain esiintyä 3 tuntia putkeen. Uskomatonta! 


Väitti esiintyvänsä vielä vuoden ja sitten alkavansa polttamaan tupakkaa. Toivottavasti näin ei käy, tai sitten pitää vielä vuoden sisällä ehtä kertaalleen samaan halliin tämän miehen kanssa. Tällä kertaa törmäsimme häneen vielä seuraavana aamuna hotellin aamiaisella. Ja siinä hän istuskeli ja söi murojaan hattu pöydällä, viereisessä pöydässä. Sillä hetkellä ei harmittanut harmaa, pilvinen sää. 


Niin, ei tämän kesän lämpötiloissa ole ollut paljon kehumista. Eräänä päivänä kun aurinko paistoi istuin ulkona kutomassa villanuttua. Eikä edes sormet hionneet. Mitä kaikkea voi tehdä 7 veljestä-langata? Siis muita kuin sukkia ja säärystimiä ja lapasia. Siis mihin käyttöön se sopii parhaiten? Lankaa on vaikka kuinka, mutta en mitenkään keksi niin montaa ihmistä kenelle kutoa villasukkia...Ja meillä jo on, niin pitkävartista kuin varrettomiakin. Tarvitsisiko siellä joku villasukkia?


Nyt ei onneksi tarvitse villasukkia jalkoja lämmittämään kun aurinko hoitaa sen. Niin mahtavaa ja ihanaa! Nyt tiedän mistä siellä Suomessa on koko kesä puhuttu (tai tiedänhän mä muutenkin kun kävin vakoilemassa silloin kun ne helteet alkoivat).


Nyt kun näyttää siltä, että aurinko paistaa koko viikonlopun, taidan minä lähteä ulkoiluttamaan ja kokeilemaan uutta työvälinettä. Eilen tuli kuvattua jo mehiläisiä. Mahtaisiko viikonloppuna löytyä linssin eteen myös jotain muuta ikuistettavaa :)


Ihanaa ja aurinkoista elokuun ensimmäistä viikonloppua kaikille! Tämän postauksen valokuvien laadusta en muuten osaa sanoa yhtään mitään. Istun täällä puutarhassa ja tuo aurinko häikäisee niin pahasti, etten tahdo nähdä. Nooh, kerrankos näinkin :)

2013-07-04

Arjessa parasta

Parasta Englannissa ja tässä omassa pienessä arjessani taitaa olla torit.
Ja torivisiitit.


Tuoreet vihannekset, hymyilevät kasvot, ihmisvilinä ja edukkaat hinnat.
Kerran, kaksi viikossa käyn täydentämässä vihannes- ja hedelmävarastoja. 
Toisinaan samalla reissulla täydentyy myös juustovarastot. 

Ehkä se paras asia Englannissa onkin ne artisaanijuustot ;)

Kauneus

Kauneus on katsojan silmässä, sanotaan. Mutta katsoessaan itseään peilistä ja kauhistuessaan ei taida muiden silmillä olla paljon väliä.

Kaikki alkoi tämän vuoden helmikuussa kun huomasin silmäkulmani ihon kuivuvan ja alkaneen punoittaa mielestäni normaalia laajemmalti. Viime kesään asti olin hoitanut myös kasvojeni ihoa tarvittaessa Nivean perusvoiteella ja ajattelin, että tässä iässä olisi ehkä syytä lisätä aavistus naisellisuuspisteitä ja niin astelin ystäväni suosittelemaan Kiehl's:in myymälään ja ostin hyvin kevyen päivävoiteen ja yöksi vähän hoitavamman öljyn. Heikohkon ihonhoitoni taustalla siis oli, että jotenkin en aikoinaan Suomessa kokenut tarvitsevani sen kummempia tuotteita, Japanissa oli tuotteita, mutta monet valkaisevia ja kun kesät olivat hikisiä, eikä mikään ihonhoitotuote pysynyt oikein siinä missä sen oli tarkoitus pysyä eli juurikaan muuta kuin ripsiväriä ei tullut käytettyä. Ja ihoni voi oikein hyvin. Muutto Englantiin ilmeisesti laittoi ihoni kuivumaan ja kriiseilemään, totesin ja marssin jälleen hyväksi todetun Kiehl's:in myymälään ostamaan lisää ravinteita iholleni. Tiedä sitten oliko se hyvä vai huono juttu, koska nyt on käyty lääkärillä jo kahdesti. Tänään palattiin takataskussa kielto käyttää saippuoita ja meikkejä, kassissa vasemman puoleisen kuvan rasvat. Hydrocortison voide tuli jo viime kerralla.

Olen ollut ja olen yhä jokseenkin pulassa iho-ongelmani kanssa, koska ikinä milloinkaan ei ole ongelmaa ollut. Ei edes aknea teini-iässä. Ja nyt näytän pandalta punoittavine silmänympäryksineni. Hydrocortisoni auttaa hetkellisesti ainakin jollain tasolla, mutta en koe mieleiseksi koko loppuelämääni levittää sitä silmieni ympärille. Toisaalta tekisi mieli lähteä ihan täysin luonnonmukaiselle linjalle, mutta kun kookosöljyä olen tässäkin välillä kokeillut niin puhdistukseen kuin kosteutukseenkin eikä se ole muutosta tehnyt, en osaa oikein muutakaan kuin noudattaa lääkärin ohjetta.



Mikä sitten tämän ongelman aiheuttaa? Sitä en tiedä, eikä sitä ole lääkäritkään halukkaita lähteä tutkimaan. Täällä hoidetaan siis vain oireita. Olen siis itse lähtenyt kokeilulinjalle ja ensimmäisenä olen jättänyt pois maidon. Se tuntui lievittävän alkuun punoitusta, mutta kokonaan se ei ihottumaa poistanut.  Pohdinnassa onkin pitäisikö sitten jättää lihakin kokonaan pois. Olen kuullut senkin johonkin ihottumaan helpotusta antaneen. 



Vai voiko syynä olla asunto, jossa asumme. Voiko kosteus, jota tässä maassa riittää, olla syynä tällaiseen. Itsestäni tuntuu, että mitä aurinkoisempi päivä sitä parempi iho, mutta varmaksi en tätäkään mene sanomaan. 

Vai onko tämä kaikki vain uuden paikan luomaa stressiä?

2013-07-02

Hetki



Hetki sohvalla.
Lehti täynnä kauniita kuvia. 
Edessä maan tavan mukaan kannu teetä. 
Sisimmissä rauha. 
Kasvoilla hymy.