2014-03-01

Palaisinko?

Onnenpäivä blogissa pohdittiin eräänä päivänä, että palaisiko sitä Suomeen, jos se olisi mahdollista. Siellä oli aiheesta hienoa pohdintaa, mutta ajattelin avata hitusen omia ajatuksiani täällä. Meillä ei näillä näkymin tule olemaan paluuta Suomeen, koska vastaavia töitä ei miehelleni sieltä löytyisi. Eikä minun palkallani todellakaan elättäisi kahta. En tosin kuitenkaan pitäisi mahdottomana muuttaa takaisin, jos mies jonain päivänä tulisi ja ilmottaisi, että sieltä on töitä tarjottu.


Itselleni suurin kysymysmerkki paluuseen on juurikin työnteko. Entisessä työpaikassani lomautettiin sen alan ihmisiä juuri vuoden lopulla ensimmäistä kertaa ikinä Suomessa. Enkä ole kuullut, että näin olisi missään muuallakaan koskaan toimittu. Ei siis kuulosta hyvältä, eikä sinne kuulemma oteta uusia sijaisia enää niin vaan. Tosin enhän tietäisi edes asuinpaikkaani eli sinänsä tuon syyn voi kumota. Toisaalta en ole koskaan ollut vastaan lisäopiskelua, joka taloudellisista syistä on täällä maailmalla ollut lähes mahdoton ajatus. Lisäksi nautin seikkailusta. No tällä hetkellä ei arki tunnu samanlaiselta seikkailulta mitä se tuntui Tokiossa, mutta uudet paikat kiehtovat aina. Ja onhan Lontoo tuossa ihan junamatkan päässä. Ja oikeastaan koko maailma. Toisaalta nautin vapaudesta, joka maailmalla on. Kun ei ole odotuksia, ei ole läheskään niin paljon tuttuja ympärillä, jotka seuraavat liikkeitäsi ja odottavat huomiotasi. Vaikka pelkään soittaa ja kommunikoida puhelimitse, nautin suunnattomasti kun opin käyttämään uusia sanoja ja uutta kieltä. Ja kun katson nyt elämää taaksepäin, olen oppinut paljon enemmän asioita näiden vuosien aikana kuin olisin koskaan Suomessa oppinut. Olen kasvanut ihmisenä, tullut vahvemmaksi ja varmemmaksi. Kai sitä voisi kutsua tavallaan itsensä löytämiseksi. 


Ja miksi muuttaisin Suomeen. Perhe ja ystävät. Tarvitseeko sanoa muuta. Kaipaan sitä helppoutta, joka siellä olevien ystävien ja perheen kesken vallitsee. Voin soittaa ollessani matkalla ystävälleni, että voinko tulla poikkeamaan ja siinä rennosti makoilla hänen kanssaan sohvalla tai lattialla. Sama pätee toiseen suuntaan. Se luonto ja neljä vuodenaikaa. Kaipaan luontoa niin, että kirpaisee. Japanissa tosin oli luonto aivan mahtavaa ja kaunista. Siellä sai kokea myös neljä vuodenaikaa, eli aina ei tarvita Suomea. Keski-Eurooppakin kävisi tämän puolesta asuinmaaksi. En myöskään osaisi elää paikassa, jossa on aina lämmin. Kaipaan välillä sitä, että saan laittaa kunnolla vaatteita päälle. Eniten täällä Englannissa harmittaakin tämä näennäinen talvi. Eli koko ajan viluttaa, mutta veden sijasta lunta ei vain sada. Ja kaipaan hiihtoa ja laskettelua, lumen narskuntaa kenkien alla. Samalla tavalla kaipaan saunaa merenrannalla ja pulahdusta aamu-uinnille, mustikkamättäitä ja sienimetsiä. 

Jätetään nämä muistelut tähän, ettei iske liian kova ikävä ja teksti veny liian pitkäksi. Huomaan olevani aika suomalainen (en oikeastaan edes tahdo muuttua), enkä voisi ikinä sanoa vahvasti ja ytimekkäästi, että enää ikinä en haluaisi Suomessa asua. Koska kyllä minä haluaisin. Ja pysyisihän tämä maailma täällä kuitenkin. Silloin vain muuttuisi lomamatkat toiseen suuntaat.

I'm just wondering if I could ever move back to Finland. That's the question I hear so often. And I have to say that if the situation is right, I could. I miss sometimes more, sometimes just a little my family and my friends and the nature, but I have to say I do really love my adventures that I have had during the past few years. But if I ever lived in Finland again, it only means that my trips would just go other way around...the world would still stay here and wait.