2014-06-23

Kesä!

Aina näin kesän alkumetreillä, itseasiassa tämä alkaa jo heti kun aurinko alkaa lämmittämään ja toisinaan edes pärjää ulkona lyhythihaisessa, alan kaipaamaan Suomeen. Ja pakko sanoa, että kyseessä ei tällä kertaa ole ihmisten kaipuu...se tapahtuu ympäri vuoden päivästä ja säästä riippumatta. Näin kesän kynnyksellä kaipaan Suomen luontoa. Ja vielä tarkemmin sanottuna Turun saaristoa. Missään ei niin mieli lepää kuin veden liplatusta kuunnellessa, saunasta mereen pulahtaessa ja sitä tiettyä vapautta, joka itselläni meren äärellä tuntuu syntyvän, tuntiessa... Kun on hiljaista ja rauhallista, kaikilla hyvä ja rento mieli ja voit vain olla... En oikeastaan osaa tarkemmin edes sanoa siitä hetkestä, koska yleensä en edes tiedosta suurta ajatuksen juoksua...ellen sitten tahallaan jotain tosissaan yritä.





Kuvat ovat viime kesältä. Kaipaan näihin maisemiin ja niihin moniin muihin maisemiin, jotka eivät tähän mahtuneet, niin kovasti, että se välillä sattuu. Onneksi loma on vasta edessä päin ja vielä on aikaa suunnitella ja haaveilla. 

Muuten, muutin omat arkiset mietteeni, jotka eivät millään tavoin (tai ainakaan niin kovin syvällisesti) liity repun pakkaamiseen tänne. Uudesta ajatusten kodista olen kertonut myös kavereille, tämähän on pysynyt ihan salaisuutena ainakin valtaosalle läheisistäni. Tämä kuitenkin säilyy retkien ja reissujen muistilokerona. Sellaiseksihan tämä alunperin oli tarkoitettukin, mutta se vaan vähän on ryöstäytynyt käsistä. Tarkempi siivous tapahtunee jossain vaiheessa...

Hyvää keskikesää kaikille ja hauskoja retkiä!

2014-06-05

Englannin polut

Jos jotain Suomesta kaipaan ihmisten lisäksi niin luontoa. Samaa kaipaan myös Japanista. Suomen metsien läheisyys on jotain, jota on oppinut arvostamaan vasta kun matkaa metsään ja hiljaisuuteen on joutunut tekemään parin tunnin verran. Englannissa taas asuinseutumme on niin tasaista, että kummasti vuoret ja mäet ovat alkaneet tuntumaan arvokkailta maiseman rikastuttajilta. Mutta täytyy sanoa, että kiitollinen pitää olla englantilaisille maanviljelijöille ja maanomistajille, jotka sallivat ihmisten tulla ja kävellä pellonpientareita pitkin. 


Siellä täällä Englannin teiden varsilla näkyy vihreitä kylttejä tekstillä "Public Footpath" tai muuta vastaavaa. Ja siitä alkaa polku, jota pitkin voi huoletta kulkea. Pitää vaan muistaa sulkea mahdolliset portit takanaan, koska aika usein nämä reitit kulkevat laidunmaiden läpi. Sen lisäksi, että näitä polkuja pitkin kulkemalla pystyy välttämään liikenteenmelun saa hymyn huulille seuratessaan lampaiden ja lehmien rauhallista eloa.



Toki aina on hyvä pitää mielessä, että ne eivät läheskään aina ole oikoreittejä ja itselläni ainakaan on hyvin harvoin aavistusta mihin se polku lopulta päättyy eli kuten aina reissuissa on mukana hyvä olla rento ja avoin mieli ja vähän ekstra aikaa. Saa ainakin hetkeksi tunteen, että kaupungin pöly on karistettu taakse ja luonto on käsinkosketeltavan lähellä.

Instagram Travel Thursday on joka torstai vietettävä sosiaalisen median tempaus, johon kuka tahansa voi osallistua. Alkunsa tempaus on saanut skimbacon perustajan Katja Presnalin ja hänen tiiminsä ajatuksesta jakaa kokemuksia ja ideoita mm.matkustuksen tiimoilta instagramin avulla. Suomeksi tätä virallisesti järjestävät  Destination unknownKaukokaipuu ja Running with wild horses. Ohjeet löydät täältä.