Pussukasta ulos kasvanut?

En tiedä milloin tässä näin kävi ja miksi tai olenko vielä ihan edes valmis tähän, mutta kun nämä kaksi sanoivat sopimustaan irti yhteisen 10 vuoden käyttöiän jälkeen tuli mieleeni ajatus ikuisesti kestävästä, nahkaisesta ja ehkä aavistuksen aikuismaisesta.

Nämä kaksi ovat kulkeneet mukanani tosiaan 10 vuotta ja toinen jopa on ollut ryöstön kohteena ja löytynyt puolta vuotta myöhemmin hylättynä metsästä. Kumpikin ovat palvelleet paremmin kuin hyvin ja kun vielä keksi ostaa vielä pienemmän pussukan kolikoille, on tyytyväisyys 100% luokkaa. Kuitenkin ikä ja kaikki laukkujen pohjalla pyörityt vuodet, alkavat haurastuttamaan hyvääkin tuotetta. Ja kun aloin lukemaan kuittejani aukaisematta koko pussukkaa, ymmärsin, että uuden aika on koittanut.

En tiedä miten pitkään menee tottua nahkaisuuteen ja tällaiseen virallisuuteen. En myöskään tiedä, että onko tämä yhtään sen kestävämpi vaihtoehto, mutta annetaan sille mahdollisuus. Ainakin löysin kooltaan ja väriltään juuri sellaisen, jota olen kaivannutkin. Ihmettelen tosin, että mihin nykylompakoissa laitetaan kolikot? Niitä kuitenin on, mutta missään ei tunnu olevan sellaista kunnollista kolikot sisällään pitävää kolikko-osiota. Paitsi sitten niissä valtavissa, pienen kassin kokoisissa.

Ostin ainakin paikallista, jos ei muuta positiivista löydy. Marimekon pikkukukkaro kulkee mukana yhä kolikoista huolta pitäen. Ja taitaa sellainen huoleton pussukka kuitenkin olla pakko hommata, ainakin kesäksi ;)

Millaisia kukkaroihmisiä siellä ollaan?

I have used Marimekko's purses for 10 years but lately realized that if you're able to see into your purse without opening it, it's time to buy new one. And this time I tried something new. Even though, I'm not sure if I'm ready for this leather, adult-like look just yet. Well, I think I have to buy one Marimekko purse for summertime when nothing is so serious.  

Keskellä viikkoa

Tänään aamulla sain jonkun erikoisen vimman. Tai ideoita kun on tullut synnyteltyä jo pitkän aikaa, mutta tänään tuntui aika olevan otollinen. Ehkä syynä oli reipas aamuinen juoksu ennen auringon nousua (ei muuten tainnut nousta koko päivänä...) tai vihdoin takaisin nukkumisrytmiin pääsy.

Aamupalan jälkeen kuitenkin ryhdyin tekemään appelsiini marmeladia. Tiesittekö, että nyt on paras aika vuodesta appelsiinimarmeladille. Ja minä olin niin hermostuksissani loppukesästä kun vaikutti siltä, että hillot ja marmeladit loppuu ennen kuin päästään edes talveen. Eipä tullut mieleen hillojen sesonki.

Siinä samalla vähän herättelin taikinajuurta. Viime viikon leivistä kun ei ole jäljellä kuin kannikat.

Ja sitten tähän urotekoon. Sain eräänä Italian reissullani päähäni, että ricotta juustoa on varmaan ihan helppo tehdä kotona. Ja onhan sitä, se tuli kokeiltua jo viime viikolla ja se katosi, ennen kuin ehti kissaa sanomaan. Mutta siinä oikeaa ja todellista ricotta reseptiä etsiessäni tuli vastaan myös mozzarellajuuston resepti. Ja vielä kun sattui niin, että kerran kaupasta kaikenlaista mm.rennettiä tuli ostettua, niin nyt on vain odoteltu rohkeutta.

Ja tänään se koitti. Meinasin jo jättää kesken, mutta onneksi yritin, koska tadaa! Onnistuin!

Eikun pizzaperjantaita suunnittelemaan! Jos tuo siis pysyy jääkaapissa siihen asti ;)

Wednesday around the world on täällä taas. Voit ottaa osaa siihen itsekin linkkaamalla postauksesi joko Communal global-sivustolle tai Pieni lintu- blogiin. Lisää tietoa täältä.

Don't know where I got this energy, but today I just decided all the things I have been thinking lately. So after my morning run and breakfast, I started to prepare for orange marmalade. Last summer I made all kind of jams and marmalades and was worried how was they disappeared from fridge. At that time I didn't think that there is seasons also for those! But now I know and NOW is the best season to do orange marmalade. I also started to prepare Finnish rye bread, which will take like 3 days before it's ready to eat. But it's so tasty, or so I think as the bread I made last weekend is all gone.

I also, for first time, decided to try to make mozzarella cheese. And I nearly gave up, but luckily I didn't because I made it! So proud of myself! 

Now it's time for pizza! Will have a pizza party on Friday if I still have that beautiful ball in the fridge ;)

Took part in Wednesday around the world! You can also do that by linking your blog  post on COMMUNAL GLOBAL-page or Pieni lintu blog. More about it you can find here.

Jatkopalat

Näin talvisin lämpimänä pysyminen on tärkeää ja kaikki siihen pyrkivät. Olen ollut tätä mieltä jo pitkään, että on hölmöä palella kun vaatteet on keksitty ja niiden fiksulla käytöllä välttyy kylmältä. Japanissa tosin huomasin kuinka pienillä asioilla voi olla iso vaikutus.

Japanista on mahdollisuus ostaa mm. tällaisia trikoisia putkiloita, jota laitetaan paitojen alle, siten että ne tulevat tavallaan paitojen jatkoksi vyötäröalueelle. Usein itselläni ainakin alaselkään vetää ja se tuntuu kylmältä, saatikka sitten niillä, joilla ei paita housujen kauluksen yli ylläkään. Tällaiseen kun käärii keskivartalonsa niin pysyy taas vähän lämpimämpänä. Nämä olen saanut kavereilta lahjaksi ja ostanut itse, mutta toki tällaisen voi tehdä itsekin jostain vanhasta tyköistuvasta topista.

I think during the winter time there's nothing worse than a too short shirt or the cold air getting under your shirt. This is an easy way to keep yourself warm during this cold winter season. Or at least your lower back stays warmer. It kind of makes your shirts longer and a cold air doesn't get that close to you. These are from Japan but I'm sure you can also do one from a top, just cut the upper part away and it's ready to use. 

IGTravelThursday: Japanin alppimaisemia Kamikochissa

Retkikohteita Japanissa riittää, eräs näistä on Kamikochi Naganossa. Sieltä löytyy helppo päivävaellusreitti, joka kulkee kauniin Azusagawan varrella. Aikaa on hyvä varata muutama tunti. Riippuen omasta kävelyvauhdista ja kuinka paljon nauttii maisemista ja pienistä puodista, joita alueella on pari. Reitti on hyvin tasainen, mutta kaunista luontoa riittää katseltavaksi ja kuvattavaksi jo sen varrella, tai vaihtoehtona on lähteä vuorille, Japanin pohjoisille alpeille, jotka nousevat siitä ihan vierestä. Tokiosta käsin käydessä päiväretkikohteeksi tämä on hieman liian kaukana, mutta viikonlopussa ehtii näkemään jo jotain. 

Eräs kaunis kohde, voi vain kuvitella kuinka kaunis se olisikaan keväällä tai syksyllä, on Tashiro lampi.

Kuinka sinne pääsee löytyy tästä linkistä. Sinne pääsee bussilla joko Takayamasta tai Matsumotosta. Tokiosta käsin lähtiessä Matsumoto on Shinkansenilla osan matkaa matkustaessa noin kolmen tunnin matkan päässä. Mutta maisemia katsellessa ei matkan teko painanut mieltä, eikä paljon muutkaan huolet. Tai no ainoa mikä mieltä painoi oli ajan riittämättömyys vuorien houkutellessa luokseen.

Tämä helppo reitti sopii kaikille, osan matkasta pääsi kävelemään pitkospuita pitkin. Ja tuntui kuin olisi ollut satumetsässä. 

Reitin loppupuolella vastaan tuli apinalauma. Ja ainahan niitä luonnonvaraisia apinoita jaksaa katsoa. Vaikka niitä ei paljon kameralle keimastelu kiinnostanut.

Alueella on myös yöpymismahdollisuuksia. Mutta kuten sanottu vaihtoehtona on myös yöpyä Matsumotossa tai Takayamassa ja käydä täällä vain päiväseltään. Kaupungeissa kuitenkin on vielä lisää nähtävää. Itsellämme oli vuokra-auto, jolla menimme niin pitkälle kuin pääsimme ja takaisin tullessa pystyimme näppärästi poikkeamaan onsenissa eli japanilaisessa kylpylässä. Ja sen jälkeen uni taas maittoikin.

Lisää tietoa täältä ja täältä.

In Japan there are many possibilities for short trips from Tokyo. One of those is Kamikochi in Nagano prefecture. The nature there is beautiful and walking along Azusagawa river is easy and pleasant. It takes few hours depending on how fast you walk or how much time you use on enjoying the scenery and those few shops there are. And it's always possible to start a real hike on Northern Alps of Japan.

It's not for one day trip but in a weekend you can see already something and you also have some time to spend for example in Matsumoto. Matsumoto is nearly 3 hours travel from Tokyo by shinkansen and train. And to Kamikochi it takes 30~ 60min from Matsumoto.

More info about Kamikochi here and here.

Lämmikkeeksi

Glögikausi on ohitse, mutta talvikelit (tai miksi näitä nyt kutsuisi) vielä kuitenkin pitävät pintansa. Keho vaatii jotain lämmikettä myös sisäisesti. Itse olen jo useamman vuoden ajan käyttänyt hyväkseni tätä ehkä maailman yksinkertaisinta juomaa, johon ei tarvita kuin sitruunaa, inkivääriä, hunajaa ja kuumaa vettä.

Anna sitruunan ja inkiväärin hautua teen tavoin kuumassa vedessä. Itse annan hautua aika pitkään, koska pidän aika vahvasta mausta. Kaada kuppiin, jossa on vielä sitruunan viipale tai puristettua sitruunamehua. Laita lusikallinen (tai monta jos pidät oikein makeasta) hunajaa sekaan ja nauti. Sitruunat kannattaa pestä huolella, koska ne kuoretkin siellä ovat mukana, itse saatan pestä niitä etikkaliemessä.

Tämä on helppo juoma, jossa on mukana myös c-vitamiinia eli oikein sopiva näihin alkuvuoden flunssaympyröihin. Itse myös pidän kuumaa vettä termarissa, josta sitä on helppo lisätä sohvalla istuskellessa. Täten lämmittävä juoma on koko ajan saatavilla.

Mistä tulikin mieleeni, olisiko kenelläkään vinkata hyvännäköistä, katseen kestävää termospulloa. Tuo retkipullo ei ehkä ihan joka päivä miellytä sisustussilmääni, vaikka välillä aika retkeilyltä tämä tuntuukin.

PieniLintu-blogin innoittamana osallistuin jo toistamiseen Keskiviikkoon ympäri maailmaa!- "tempaukseen". Lisää tietoa löydät COMMUNAL GLOBAL-sivulta, joille voit myös oman postauksesi linkittää.

Every winter after the holiday and mulled wine season is over, I start to drink this hot drink that helps me keep warm. I just put lemon, ginger and honey into a hot water, let it brew and enjoy. I also keep thermos bottle full of hot water within arm's reach so that hot drink is available all the time. Which made me thinking, any good idea where I can buy nice thermos bottle that is easy on the eye?

Inspired by PieniLintu-blog, again took part in Wednesday around the world! More about it you can find here.

IGTravelThursday: Juoksua Tokiossa

Loppuvuoden matkallani Japaniin tein jotain, joka jäi tekemättä neljän siellä asutun vuoden aikana. Ja se oli tietenkin juokseminen keisarin palatsin ympäri. Olen aina ihmetellyt, miten se voi olla niin suosittu juoksu paikka. En ymmärtänyt, että ihmiset kaukaaki matkasivat sinne juoksemaan...mietin vain miltä tuntuu juoksun jälkeen hikisenä hypätä metroon ja odottaa pääsevänsä kotiin suihkuun.

Tällä reissuilla viisastuin. Reitti on 5km pitkä, siinä ei ole liikennevaloja eli aika ihanteellinen juoksu reitti kaupungissa. Ja koska olemme suurkaupungissa, jossa vastataan asiakkaan tarpeisiin on sinne perustettu "juoksukeskuksia", joissa voit pientä maksua vastaan käydä suihkussa ja säilyttää tavaroitasi. Toki, jos juoksuvermeet ovat unohtuneet kotiin, mutta mieli tekisi juoksemaan, voi välineitä myös ostaa paikan päältä. Ehkä myös vuokraus onnistuu.

Eräs tällaisista keskuksista on adidaksen.

http://adidas.jp/running/runbase/sp/summary/index.html

Lisää löytyy varmasti googlettamalla.

Me käytimme vähän vaatimattomampaa, mutta toimivaa sakura hotellin palvelua. Maksu oli 525 japanin jeniä ja se sisälsi suihkun, pyyhkeen, saippuan, hiustenkuivaajan ja tavaran säilytyksen.

Iltaisin myös paikalliset sentot ovat toimivia myös. Tämä etenkin on ollut juoksijoiden suosiossa.

Eri kätevää, eikö!

Enää ei ole lomamatkakaan juoksun esteenä, pääsee juoksemaan suosituinta reittiä, ihan kaupungin ytimeen ja niiltä sijoilta jatkamaan turisteilua.

I went to Tokyo end of the last year and one of my friend asked me to go for run with him. And so I went. During those four years I lived there, I never understood why people wanted to run around the imperial palace. For me, it was so inconvenient, coming back home after run by metro didn't really call me. But now I got it! They have running stations where you can change, take a shower and some places even provides rental running gear or you can buy them. 

One of those station is called Adidas Runbase.

But you can also use the service of Sakura Hotel Jimbocho, like we did. It cost 525 Japanese yen and with that they look after your things while you're running, you can use shower and you get a towel, shampoo, soaps and dryer for free.

On option for shower, if you run in the afternoon or evening, is public bath, sentos.

It seems there's no reason why not to run on your holiday in Tokyo.

Want to know more about IGTravelThursday, check Skimbaco.

Kylmyyttä vastaan

Itse olen ehdottomasti sitä mieltä, että talossa kuuluisi olla lämmintä. Mieluiten ei vetoisaa vaan ihan t-paita kelit kesästä talveen. Toisin kuitenkin on täällä meillä. Toki olen aina ollut viluinen, mutta mielestäni on parasta kun ei tarvitse heti peiton alta noustuaan kiskoa villanuttuja ylle ja värjötellä. Sehän jähmettää sen viimeisenkin kissan notkeuden...

Mutta koska mukavuus ja liikkuvuus on aina ensisijalla en niin hirveästi välitä monesta parista housuja päällekkän tai muuten tönkkömäisestä olosta. Niinpä turvaudun usein, lähes päivittäin, mekkoon, johon yhdistän yleensä jonkinlaiset legginsit. Villasukat ovat aivan ehdoton, kesät talvet. Tämä mekko on itse tekemä jonkun vuoden takaa. Samoin villasukat, jotka on alunperin tehyt kesä mielessä, mutta lämmittää ne varpaita näin talvisinkin.

Ja kun riittävästi vetää nurkista, eikä villapaidassa ole kaulusta, kaivan muutaman vuoden vanhan tekeleeni. Ja kietaisen sen kaulani ympäri. Se tuntuu sulattavan myös vähän hartiajumitusta.

Ja kun oikein viluttaa, niin silloin turvaudutaan kynsikkäisiin. Tällaiset ovat yllättävän näppärät sisätiloissakin. Ja ulos mennessä voi alle sujauttaa hanskat jos näissä ei tarkene.

Toisinaan nilkoista löytyy vielä säärystimet, mutta jalat kuitenkin useimmiten pidetään visusti viltin alla. Käden ulottuvilta löytyy usein termarissa kuumaa vettä, teepussi ja näin kuppi kuumaa on nautittavissa ilman viltin alta nousua.

Tämänkin viileyden ymmärtäisin jos ikkunasta katsoessa näyttäisi edes maa valkoiselta, mutta ei... Retki Suomeen käy mielessä uutisia lukiessa. Nauttikaa valkoisesta maisemasta!

Hyvää viikonloppua! 

Lämmintä vetoa

Englannissa, ihan niin kuin Japanissakin, on talota aika vetoisia ja viileitä. Kerroinkin aiemmin kuinka saimme huoneilmaa mukavammaksi ja lämpimämmäksikin täällä Englannissa. Nyt siis huomaa tulleensa sisälle ja saa ottaa ulkovaatteet pois eikä toisinpäin. 

Mutta onhan täällä vetoisaa. Keittiössä on "reikiä", tuuletusluukkuja, jotka menevät suoraan ulos. Samanlaisia löytyy olohuoneessa takan MOLEMMIN puolin. Ottaen huomioon, että takassakaan ei ole mitään suljettavia luukkuja eli raitista ilmaa ei täältä ainakaan puutu. Mutta pakko myöntää, että kun lämpötila laskee ja näiden luukkujen lisäksi vetää ikkunoista, ovista jne. niin viluhan siinä iskee. Ja kun ei täälläkään sähkö/kaasu ilmaista ole, niin mielestäni jotain oli keksittävä. Minunhan vuoksi täällä lämpöä pidetään enemmän tai vähemmän päällä päivisin. Keittiöhän pysyy lämpimänä kokatessa. Mutta olohuone oli alkuun suurempi ongelma. Tällä hetkellä pidetään takassa pientä hiillosta koko ajan, jotta se lämmittää sen kautta tulevaa ilmaa ja ikkunalaudalle kun asettaa liudan kynttilöitä niin kummasti sekin lämmittää. Kynttilöitä on muutenkin jokaisella tasolla. Hiki ei ihan pääse tulemaan, mutta sohvalla pystyy istumaan.....kunhan nostaa jalat myös ylös. 

Pysytään lämpinänä kun kuulemma Suomessakin ilmat jäähtyvät!

Ja jos ne ilmat oikeasti jäähtyvät niin mikäänhän ei estä kokeilemasta tätä!

Ja kertokaa mulle miten se onnistuu :)

Vaihtelevaako

Aina on ollut tiedossa kuinka Englannissa sataa ja on harmaata. Enkä nyt oikein osaa viime aikojen perusteella toistakaan väittää. Nyt on jo parisen viikkoa öisin tuullut ja satanut siten, että välillä todella huolestuttaa, että pysyykö katto talovanhuksessa kiinni. 

Kun päivä alkaa valkenemaan, sen toisinaan huomaa, toisinaan ei. Arvatkaa kumpi oli tänään? Keittiön ikkunan takana näytti kauniilta, teki ihan mieli lähteä lenkille...en tosin ehtinyt kuin saamaan tämän idean päähäni ja jälleen satoi kuin saavista kaatamalla. Ja sitä sitten jatkui koko aamupäivä. Täällä sitä vain siis istuttiin, katseltiin ikkunasta ja heilutettiin puikkoja... 

Mutta arvatkaa vaan kun tunnin sisällä sataa vettä kuin saavista kaatamalla, paistaa aurinko ja sataa toistamiseen, että paljonko on tullut hoidettua tuota pihaa... 

Vai hoitaako luonto itse itsensä näin tammikuussa?

Kierrätyskeiju

Olen tässä jo pidemmän aikaa pohtinut, että tästä lähin pyrin vähentämään uusien vaatteiden ostamista. Haaveenani oli vaatekaappi, joka olisi täynnä itse tekemiäni vaatteita. Pyrkimykseni olisi samalla vaatekaapin sisällön järkeistämiseen ja todellisen tarpeen hahmottamiseen. Ehkä siinä on tyylin haullakin oma merkityksensä. Niin ja kun aina saa lukea uutisia missä oloissa niitä vaatteita todella tehdään, niin siitäkin vähän lisäpuhtia sain. Tätä pohdintaa vaikeuttaa aina se, että alkaa pohtimaan niitä ihmisiä, jotka sitä työtä siellä tekee. Olisiko sitten parempi ettei heillä olisi töitä ollenkaan? Vai pystyisikö sitä vaikuttamaan niihin työoloihin, jollain muilla keinoin? 

Lisäksi minua on alkanut ahdistaa vähän se, että aina puhutaan ostamisesta. Mitä on ostettu, mitä haluaisi ostaa, onko rahaa, miten paljon pitäisi säästää... Ehkä viime vuosi auttoi ymmärtämään miten kaupallista kaikki on ja miten kaikkialla suurimpana voimana on raha. En haluaisi, että ihmisiä laitetaan järjestykseen tienestien mukaan. En haluaisi menettää sen tytön sydäntä, joka on syönyt oman pellon sadosta tehdyn viljan leipää. Jossain on elänyt jo pidempään ajatus myös omavaraisuudesta.

 Tosin mielessä vielä kiersi pohdinta kankaiden tai lankojen tekemisestä ja niistä oloista.. 

Huomasin Turun Tildan blogissa hänen ja parin muun bloggarin tempauksen Kierrätyskeijut, joka herätti mielenkiintoni. Jos yrittäisi katsastaa parhaat second hand shopit ja kirpputorit lähitienoilla ja Lontoossa, olla luova jos vaate ei heti istu päälle ja pyrkiä muokkaamaan vaatekaappia mahdollisimman paljon kierrätetyllä tavaralla. Jos teillä on tietoa tällaisista paikoista Lontoossa niin jaathan tietosi kanssani, kiitos!

Tiedän tämän vuoden aikana tarvitsevani ainakin yhden juhlamekon, jonka värin suhteen on osoitettu toivomus, katsotaan kuinka sen kanssa käy. Mahdolliset urheilu- ja alusvaatehankinnat ovat myös rajattu ulkopuolelle. Kenkien suhteen käytän muutenkin harkintaa ja nyt on ollut jo pidempään hakusessa muutama pari täydellisiä kenkiä...jos ne tulevat tämän vuoden aikana vastaan niin tiedän ne kotiuttavani.

Kuulette kyllä vuoden aikana kuinka tempaus osaltani etenee.

Lähteekö joku mukaan?

Lisää infoa Tildan, Annan ja Elinan blogeista.

Kuvassa itse kehittämäni kylmän kelin lapanen valokuvauskävelyitä, lenkkejä ja muita eksymisiä varten. Löytyy Pienestä puodista.

IGTravelThursday - The Nutcracker

Vinkki joulun ajan Lontooseen. Kansallisbaletti ja Pähkinänsärkijä.

Kaunista katsottavaa ja kuunneltavaa. 

Viime vuonna kävin ensimmäisen kerran katsomassa balettia moskovalaisryhmän esittämänä. Näytöksenä oli Joutsenlampi.  Se sai minut ymmärtämään baletin taiteenlajina. En osaa arvottaa osaako kansainvälinen ryhmä tanssia paremmin kuin venäläisten, olihan näytöskin eri. Lumoavaa yhtä kaikki. 

Tämä Pähkinänsärkijä ilmeisesti menee vuosittain. Vielä ehtii tämän joulun näytöksiin, viimeinen näytös sunnuntaina. Lisää tietoa löytyy eno.org osoitteen takaa.

2014 - the year of horse

Kova tavoitteeni oli viime vuoden puolella käydä kaikki kuvani läpi. Tarkoituksenani oli kartoittaa mitkä tarinat ovat jääneet kertomatta ja vihdoin valmistella kuvaprojektiani nimeltä "Sähköiset kuvat paperikuviksi ja kansioon". Osoittautui kuitenkin suuremmaksi projektiksi kuin olin kuvitellut... Kuvia on kiireessä, reissun päällä siirretty koneelle, kameroita on parhaimmillaan ollut käytössä kolme (?!) ja lisänä vielä kännykkä. 

Onneksi nyt on kuitenkin jälleen vuosi aikaa saada ne kuvat käytyä läpi. Katsotaan miten pitkälle projektissa päästään. Mutta sen suurempia tarinoita ei tälle vuoden ensimmäiselle päivällä siis vielä löytynyt. Muistoissa kostui silmät ja katosivat sanat.

Tapahtuipa siis vuosi sitten: 

Aurinko paistoi kauniisti ja kuulaasti aamusta lähtien.

Oli mitä täydellisin päivä pitkälle kävelylle ihmettelemään uuden asuinpaikkamme lähinurkkia. Niin paljon luontoa, niin vähän korkeita rakennuksia, niin vähän ihmisiä, peltoa silmän kantamattomiin, eläimiä...

Nyt on vuosi täällä siis takana. En tiedä montako on edessä, mutta toivon vuoden ensimmäisen teekuppivalintani antavan suuntaa vuodelle...

Itselleni on uudelle vuodelle suuntaviivoja enemmän kuin tarpeeksi pohdittuna... Mitenkäs siellä?  

Niin tiesittekös muuten, että tämä uusi vuosi on hevosen vuosi?

Hyvää, onnen täyteistä uutta vuotta 2014!!!

Annetaan sen kirmata villihevosen tavoin harja hulmuten, varsan uteliaisuudella, mutta kuitenkin sellaisella tietyllä hevosen jylhyydellä ja rauhallisuudella. 

Kopotikop, nautitaan!